Kaikki tietävät, että hevosen vatsa on herkkä peli. Erityisen herkkä se on paastoille. Parasta olisi, jos hevosen mahassa olisi koko ajan jotain pientä meininkiä meneillään eli jotain murua matkalla. Kuten tiedätte, villinä hevonen pyrkii syömään aina kun se vain on mahdollista, mikä on ehkä usein, mutta vähän. Siksi paasto ei kuulosta hyvältä.

No kas! Nyt on nimittäin käynyt niin, että Hilppa ei halua ravata eikä laukata. Lopulta tultiin siihen pisteeseen, että jos se saa seistä paikallaan, se seisoo. Niinpä lakkasin ratsastamasta, syytin satulaa, ja annoin eläimelle lepoa. Selkä olikin vähän kipeä, sitä hoidettiin. Seuraavassa hetkessä huomattiin, että eipä se halua liikkua narun päässäkään, ainakaan ravia tai laukkaa. Ja sitten: sehän on myös laihtunut. HÄLYTYSKELLOT MAXIMUS!

Kärsin.

Satulaepisodin jälkeen olin jo sopinut satulan tarkistuksen. Sitten aloin pohtia, että kun sen selkä ei enää vaivannut, mutta eläin ei liikkunut SATULATTAKAAN, taitaa syy olla jossain muualla. Tähän kohtaan lienee mainittava että ruokinta on niin mintissä kuin voi, ravintoneuvojan tekemä. (Myös hampaat on raspattu aivan äsken) Lisäksi ilmoitettakoon, että ruoka maistuu ja sitä on tarjolla enemmän kuin esim. viime syksynä. Aika paljonkin enemmän. Ja silti kylkiluut yhtäkkiä paistaa. Yleisilme hevosella on positiivinen. Ankea ilme pyrkii esiin vain, jos pitäisi esim. ravata tai laukata.

Ja ei kun puhelu eläinlääkärille. Sovittiin, että tähystetään ja ultrataan. Sitä varten tulee olla 16 tuntia ruokapaastolla ja 4 tuntia vesipaastolla. Kuulostaa ikävältä, mutta vielä ikävämpi on tulevaisuus kipeänä. Siis toimeen! Ell oli sovittu aamuksi kl 8.30, joten haetutin hevosen sisään edellisenä iltana neljän korvilla, jolloin se sai viimeiset heinät. Sen jälkeen se sai kökkiä karsinassa yön ilman evästä (normaalisti saavat heinää heinättimestä klo 22, 02 ja 06). Aamulla kuuden jälkeen pantiin vesikuppikin kiinni.

Sinäkö olet syyllinen?

Kaikki oli valmista! Minä, hevonen ja eläinlääkäri. Laitettiin rauhoitteet suoneen, ja sitten putkea nenään. Näin koko ajan ruudusta miltä Hilppa näytti sisäpuolelta. Melkoinen yllätys tulikin vatsalaukusta vastaan: se oli täynnä heinää. Eläinlääkäri meinasi hieman hermostua, olihan ollut puhetta paastosta. Vannoin ja vakuutin, että ei ole hevonen saanut mitään. Tallityöntekijältä vielä tarkistettiin onko tosiaan näin. Näin oli. Mutta heinää siellä oli, sen näki paljaalla silmällä. Voihan perseenreikä tai -suti. Miten tämä on mahdollista?

Kun se kuitenkin näemmä on, sovittiin, että seuraava tähystys tehdään ensi viikolla. Taas paasto, mutta tällä kertaa koppa nenään, ettei yksikään korsi matkusta mahaan. Jurppii kohtuullisen paljon, mutta minkäs teet. En jotenkin jaksa uskoa, että tulee halvaksikaan.

Jos jollain on vastaavia kokemuksia, niin antaa tulla! Toki on kiva oppia taas uusia asioita hevosesta, mutta suoraan sanoen opettelisin mieluummin ratsastamaan kuin opettelisin uusia vaivoja ja ongelmia.

HUOM! Hilppa saa siis viisi kertaa vuorokaudessa heinää ja koko ajan on vettä tarjolla. Ei, sillä ei ole hiekkaa mahassa, kuvattu on. Kyllä, Hilpalla on tarhakaveri. Hilppa ulkoilee päivittäin noin 10 tuntia + mahdollinen liikutus. Äidillään on IBD-geeni, joka saattaa periytyä. Ei, ei ole kipuja muualla kropassa. Ei, ei aro vatsaansa. Ei ripuloi. Saa pelkästään kuivaa heinää. Ei ähkyoireita, ei näkyvää huonovointisuutta. Oli viikon ratsutuksessa kaksi kuukautta sitten, silloin rytmi oli eri. ON MAHDOLLISTA, että stressaantui silloin uudesta paikasta. Ei näytä stressiään ulospäin. Tutkimusmatka jatkuu! On nyt ihan vain lomalla.

Leirikouluko liikaa?