Pullukka, muistathan sä toki meidät?
Nyt puhutaan ehdttomasti enemmän häistä kuin hautajaisista. Oku ja Esko ovat käyneet aktiivisesti harjoittelemassa (kerran viikossa) ja selkeä yhteys Pullukan ja poikien välille on syntynyt. Pullukka tietää, että kun äijät tulevat, hän saa sokeria, ja tottakai KAIKKI KUUSI PALAA KERRALLAAN NIIN, ETTÄ AINAKIN YKSI TIPPUU MAAHAN. Eihän sille hevoselle voi syöttää vain yhtä sokeripalaa, sehän syö ihmisen sormet. Olen yrittänyt selittää, että hevonen on kasvissyöjä, että sille ei etenkään raaka liha maistu (grillikamaa en ole kokeillut, mutta olen varma, että Pullukka testaisi mielellään), mutta pojat ovat sitä mieltä, että Pullukalla on vähän lihanhimoinen katse. Ok.
Onko tuolla miehellä kädessään leopardihanskat?
Reeneissä on päästy siihen pisteeseen, että Pullukkaa sännätään aina heti taputtamaan. Ollaan, että kai sä nyt meikäläiset muistat. Sitten kiipaistaan penkiltä selkään ja muistellaan taas miten päin ohjat olikaan. Nyt oppilaani ovat jopa lähteneet itsekseen haahuilemaan ympäri maneesia, osaavathan he ratsastaa. Ravia on menty oma-aloitteisesti useampi askel, keventämiseen ei ole lähdetty ollenkaan. Mitäpä sitä keventelemään. Oku pysyy paremmin satulassa ilman jalustimia, joten ne on jätetty vallankin roikkumaan. Olkoot! Ei intiaaneillakaan ollut jalustimia.
Ihanan rentouttavaa menoa!
Viimeksi vähän uhosin, että jos olette kilttejä, niin organisoin teille jostain toisenkin ratsun, niin pääsette maastoon. Pojat meni aivan mykiksi ihastuksesta. Nyt pitää vaan löytää se toinen heppa ja järjestää asia. Viime kerralla pistin Oku juoksemaan liinassa silmät kiinni. Mies pysyi ravissa ihan hyvin, sitten päätin, että otetaan erä laukkaa. Pullukka kiihdytti kiusallaan ravia, ja sai mentyä yhden askeleen laukkaa kun herra selässä meinasi suistua. Jäi laukkaharjoite siihen sitten. Oli kuulemma äärimmäinen extreme-elämys. Miettikää millaisen vaaran äärellä me ollaan joka päivä? Tai joka viikko! Ollaan siis aivan ässiä. Laukataan tuosta vaan!
Antakaas ko mä näytän.
Esko kielsi ehdottomasti laukkaharjoituksen. Ei missään nimessä. Kertoi siihen jonkun epämääräisen tarinankin, saattaapi löytyä jostain Novan sivulta, siihen liittyi jotenkin cowboy-elämä ja yksi kuollut cowboy. Jep. Ei laukata! Uhkasi tosin , että ensi kerralla uskaltaa. Katsotaan, sanoi lääkäri!
Vielä kaksi reeniä, sitten Oku Luukkainen ja Esko Eerikäinen esittävät taitonsa Pullukan kanssa Helsinki International Horse Showssa, lauantaina 22.10. noin klo 20.15. Että näin toimii osuuskauppaväki! Hyvä Katja! Oletpa viisas taas!
Tsemppiä vain pojille koitokseen! Melkoisen haasteen ovat ottaneet vastaa, tosin vakaasti epöilen, ettei pojilla ole mitään tietoa, kuinka ison palan kakkua ovat lautaselleen ottaneet. No, eikös raamatussakin sanota jokseenkin, että onnellisia ovat tietämättömät ja sitä rataa..
Runsaita sokerilahjuksia on ehkä syytä jatkaa, jotta Pullukan feng shuit pysyvät myönteisinä vielä HIHS:säkin arvon radiopersoonia kohtaan. Itsekseni olen, kauhunsekaisin tuntein, hihitellyt tulevaa näkyä jäähallin verkka-alueelta, jossa isot starat miljoonahevosineen suhaavat sujuvasti toistensa ohitse, seassaan lähes maailmanluokan estehefo Pullukka ja hänen..hmm..hieman vähemmän kokemusta omaavat kuskinsa.. Pullukka on kyllä, metabolisen syndrooman uhallakin, ansainnut kaikki maailman sokerit ja likitit jos tuosta selviää ilman, että kaataa kuppinsa nurin! Mutta hän taitaakin olla melkoisen teräshermoinen muija.
Mutta, millä ihmeellä saat pidettyä noin kimon Pullukan noin pirun kimona?? Ei tahran tahraa missään.. Niin olen nyt kade.
EI TAHRAN TAHRAA, voi hyvä ihme, noi kuvat on aivan harhaa! Se on oikeasti kusenkeltainen AINA! Ja takajalat kakkaroiskeissa. Että terveisiä vaan.