Oooh.

“Yhtenä aamuna ei olis historiaa

yhtenä aamuna alusta vois aloittaa”

  • mukaelma Hectorin kappaleesta Yhtenä iltana

Tänä aamuna taisi olla juuri tuollainen hetki. Lähdettiin kotoa melkein silloin kun oli Lapsen kanssa sovittu eli yhdeksältä. Huomattiin, että perhana, aurinko lähes paistaa ja on yksi aste pakkasta. Tallille tullessamme se oli jo +2. Asiaa.

Lapsi kiipesi Masan selkään ja minä Hilpan. Kokojemme puolesta sen pitäisi olla toisin päin, mutta olkoon nyt tältä erää näin. Mikä lie hevosia riivasi, mutta ne olivat kilttejä, kuuliaisia, uteliaita, reippaita ja kaikin puolin kunnollisia ratsuja. Heti kärkeen törmäsimme johonkin pikku nosturiin, joka oli kuorkin lavalla. Hilppa katseli sitä silmät ymmyrkäisinä, mutta ohitti sen kuitenkin. Masa tuijotti koko ajan vain Hilpan pyllyä. Ja mihin Hilpan pylly meni, sinne meni myös Masa.

Kaunistyttö maisemassa.

Kuinka fotobombata hieno maisema by Masa.

“Ongelmaksi” tämä muodostui vasta, kun päätimme, että Masa saa välillä laukata ykkösenä. Eihän se halunnut, koska ei ollut mitään, mihin kohdistaa mielenkiinto. Kun on katse tiukasti tyttöystävän peräreiässä, ei voi osua väärään. Ote herpaantui heti vapaalla katseella. Tuolloin laukka oli siis melko hidasta. Meitä vähän nauratti. Hevosille nauraminen on ihanaa! Mietittiin mm., että miten toimittaisiin, jos vastaan tulisi karhu. Lapsi koki pääsevänsä kovempaa karkuun, jos hyppäisi alas Masan selästä. Saattaisi olla. Minä ehdotin, että hän kuvaisi, kun minä ja Hilppa ajettaisiin karhu tiehensä. Masa ei kuitenkaan ehtisi tajuta, että tässähän on joku tilanne. Katselisi vain Hilpan pyllyä. Sitten laitettaisiin video viraaliksi ja alettaisiin pitää karhunkarkotuskursseja hintaan 1700 euroa / 2 pvän intensiivi, max 10 oppilasta kerralla. Semmoisia kerran kuussa, niin ei tarttisi aina vinkua rahasta. Todettiin, että se on ratkaisuna fiksuin. Nyt pitää vain odottaa, että se karhu tulee.

Näin sitä ratkotaan ongelmia aamun sarastaessa! Se oli varmaan se voittajatunti sitten. Sitten vaan ratsut pihalle ja töihin. Kyllä tällä tavalla pitäisi totta puhuen aloittaa jokainen aamu: auringonpaisteella, laukalla, ja päättömillä horinoilla. Siinä aukeaa koko sielu jotenkin kivasti. Suositus, 5/5.

Iik ja kääk muuten! Meillähän on koulurataharkat viikon päästä! Mikään ei estä Hilppaa ja minua osallistumasta siihen. Stay tuned.

Missä se pylly on? En liiku.