Tsemppiä Urpo! T. Ystäväsi Hilppa ja Calle

Tsemppiä Urpå! T. Ystäväsi Hilppa ja Calle

Asialle vihkiytymätön nauraa sanalle ähky. Hevosihminen tietää, että silloin on tosi kyseesä. Ähky on yleissana kaikelle vatsahommalle, kyse voi olla monestakin eri vatsan alueella sijaitsevasta pulmasta. Useimmiten suolistoon on muodostunut tukos. Hevosen suolisto menee vain yhteen suuntaan, joten tilanne on aina vakava. Eilen illalla oltiin tämmöisen äärellä. Tai suolikiertymän. Tai jonkun muun, mutta ähkyn kumminkin.

Oltiin jos lapsen kanssa lähdössä kotiin, kun lapsen kaveri tuli sanomaan, että Hilpan kaveri käyttäytyy oudosti. Mentiin katsomaan ja juu, niin oli. Nappasin hepan siitä heti käteeni ja mentiin kävelemään maneesiin. Kaveri yritti tämän tästä panna makuulle, onneksi onnistuin estämään. Se voi olla fataali liike. Käveleminen on ainoa ensihoitokeino tähän hommaan. On mahdollista, että kävelemisen myötä suoli lähtee toimimaan ja olo helpottaa. Siihen pyrimme. Ei onnistunut. Hepan vauhti hidastui hidastumistaan, ja lopulta minä vedin sitä perässä ja lapsi työnsi. Pysähtyminen olisi aiheuttanut putoamisen.

Ei kun heppa-auto käyntiin ja klinikalle. Sinne se jäi yöksi, vielä ei ole kuulunut mitään. Kerron sitten kuinka kävi. Tässä odotellessa kannattanee muistella onnistuneita ähkystä pelastumisia. Ihan ensimmäisen kerran koin tämän homman alle kymmenvuotiaana, jolloin mentiin kaverin kanssa salaa talliin yöllä. No kas, sielläpä olikin hevonen vapaana ja hyvää vautia tyhjentämässä kauralaaria. Voipi olla, että olisi ollut aamulla kuollut hevonen vastassa, jollemme olisi viekkaasti luikerrelleet talliin salaa. Kävelytimme heppaa yön, ja aamulla se oli jo kunnossa. Lena eli n. 100-vuotiaaksi.

Omista hevosistani Jaska on ollut ähkyssä parikin kertaa. Ensimmäisen kerran muistan kävelyttäneeni sitä aivan valtavassa lumipyryssä maneesittomassa tallissa (tietenkin iltayöstä). Sitten tuli eläinlääkäri, joka yritti kurkata kädellään pyllyyn, jolloin ilmassa viuhahti kipakka takapotku, noin kolme senttiä eläinlääkärin otsan ohi. Eli okei, joku toinen konsti. Jaskan rauhoittaminen oli haastavaa, koska se taisteli aina piikkejä vastaan viimeiseen asti. Tämäkin tarina lopulta päättyi niin, että kaikki elävät. Klinikallekaan ei tarvinnut matkata.

Samainen Jaska yllätti kerran leirillä Mikkelissä, kun ei suostunut juomaan paikallista vettä. Ähkyhän siitä tuli. Pelästyksellä tästäkin selvittiin, mutta on se aikamoista paskaa matkustaa Mikkeliin asti hoitamaan sairasta hevosta. Älkää tehkö niin. Kannattaa myös varautua siihen, että paikallinen vesi ei kelpaa! Voit kokeilla maustamista esim. omenamehulla tai melassilla. Silloin pitäisi upota. Jaskalle sekään ei käynyt.

Juominen onkin monesti se juttu, jonka puuttuminen aiheuttaa ongelmia. Etenkin näin talvisaikaan juomalaitteen vesi on niin kylmää, etteivät hienohelmat viitsi juoda riittävästi. Siksi onkin viisasta tarjota hieman lämpimämpää, ylimääräistä drinkkiä silloin tällöin. Mutta huom! Ei väkirehujen jälkeen. Se oli ennen vanhaan kaikille selvää, mutta ei kuulemma ole enää.

Olkaamme kiitollisia kaikista terveistä päivistä, joita hevoskaverimme saavat viettää! Eihän ystävänpäivä olisi mitään ilman ilman HEVOSYSTÄVIÄ <3