

Hippavoittajan on helppo tuulettaa! Kuva: Tiina Malm
Kyllä näin on, nimittäin! Alkaa riittää tämä vastuullisen aikuisen osa, haluan sekoilla ja olla holtiton. Pois alta, älkääkä yrittäkö estää minua!
Siispä ilmoittauduin muutama päivä sitten perinteiselle Hästbackan LEIKKITUNNILLE, jossa oli viime vuonna lupaava kaaos. Hevoset sinkoilivat ja vauhtia riitti. Jee! Just sellaista tarvitsen tähän kohtaan. Koska ratsuja minulla ei juurikaan ole, pummasin Masan ratsukseni, ILMAN SATULAA. Olin jo etukäteen hieman ahdistunut siitä selkärangasta, mutta ajattelin, että jos lapsi on kyennyt, kykenee synnyttänytkin. Mutta sitten Taivaan Enkeli astui elämääni, ja sain viestin kaverilta: ”Voisitko MITENKÄÄN liikuttaa hassua tammaa tänään?” VOISIN! MENEN LEIKKITUNNILLE! SAAN ISTUA SATULASSA, JES!
Ratsu siis vaihtui, mutta kiihko vain lisääntyi. Ensimmäinen kisa oli luonteeltaan hippa. Aina kun hippa sai jonkun kiinni, siitäKIN tuli hippa. Lopulta siis hippoja oli joka paikka täynnä, kunnes Allu kilpailunjohtaja huusi ONKO JOKU VIELÄ VAPAA ja minä huusin MINÄ, eikä kukaan muu huutanut mitään, olin siis VOITTAJA! Näin aikuinen kohottaa omaa itsetuntoaan! Menee lasten sekaan sohimaan uhkaavasti ja liian kovaa, ja lapset eivät uskalla jahdata minua riittävän pelottomasti. Olen näet VIELÄ PELOTTOMAMPI.
Toinen kisa oli viesti, jossa piti mennä tietty rata niin, että oikea ohja on vasemmassa kädessä ja päinvastoin. Voihan vihvilä, että oli vaikeaa, mutta selvittiin siitäkin. Tosin meidän joukkue hävisi. Varmaan siksi, että heittämäni porkkanat eivät osuneet ämpäriin. Heti kun vauhti hiljenee, alan sössiä.
Kolmannessa kisassa paahdettiin yli puomien ja esteiden ja pujoteltiin kuin viimeistä päivää. Oli älyttömän hauskaa! Ja arvatkaa mikä oli kaikkein hauskinta? Tämä hevonen, jota oli ottanut hulluna päähän ajatus peräänannosta, oli kisojen jälkeen pehmeä kuin marjapiirakka, aivan innoissaan ja PERÄÄNANNOSSA. Melkein nauroin. Eli tämä on siis hänen lajinsa! Sekoilu pitkin poikin ja kiihdyttely ja jarruttelu! Lopuksi otettiin vielä kierrokset puomeja ja kavaletteja, ja rouva oli niin innoissaan, etten meinannut saada jarruja läpi. IHANAA!
Mihin joukkueeseen voin liittyä? Minulla on selvästi lahjoja tähän lajiin. Yksi suoritukseni nähtävissä täällä.
Niin sitä pitää! 🙂 Hyvältä näytti, ja iloista menoa, varmaan hevosellekin tosi terveellistä että ratsastaja on leikkimielellä. 🙂
Ihan mahtavaa! Just tälläistä pitäis olla enempi! Muistoissa isolla jumppapallolla Rautalammin ratsastuskeskuksessa pelattu jalkapallo, jossa voitokkuuden takasi se tallin äkäisin tamma. Muut hepot eivät uskaltaneet kovin lähelle👍🏼
isona plussana tuossa on tietenkin niiden lasten voittaminen 😀
Nim. reilu meininki
Moi 🙂 sitä vaan, että hevosen turpahihna on liian alhaalla, parit sentit ylemmäs ni kopukalla kivempi olla <3
Niin.
Kuvassa on hannoverilainen turpahihna, jonka kuuluu tulla normaalia turpista alemmas. Ihan oikeassa kohdassa on ja hevosellakin varmasti kivaa 🙂