Katson tällä kertaa telkkarista ohjelmaa, jossa yritetään aktivoida vaikka mitä eläimiä tekemään niin kuin ihminen haluaa. sehän on Tuire Kaimiolle jokapäiväistä shittiä, mutta me muut joudumme pohtimaan miten toimimme. Kuvassa juuri nyt mies yrittää motivoida kissaa. Arvatkaa nauraako kissa äänettömästi itsensä tärviölle.
Ihmiset ovat innokkaita ”motivoimaan” hevosiaan. Bokseissa näkee jos minkäkinlaista killutinta ja kuusenoksaa. Melko harvoin näkee hevosta varsinaisesti hassuttelevan lelujensa kanssa. Sen sijaan esimerkiksi Pullukka harrasti ennen karsinoiden EU-remonttia kovastikin karsinan oven availua. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun Pullukka tuli aamutallin tekijää vastaan. ”Moi.” Samoihin aikoihin valokatkaisija siirrettiin pois Pullukan karsinan edestä, koska emäntä oli pitänyt diskoa pitkin yötä. Mikäänhän ei ole vekkulimpaa kuin valojen räpsiminen kun muut haluavat nukkua. EU-karsinoiden myötä kaikki kiva loppui. Pakko kai terottaa hampaita kaltereihin ja nuolla suolakiveä.
Edellinen hevoseni Jaska piti karsinassaan terraariota. Sillä oli ikkuna, jossa oli kaksi lasia. Lasien väliin oli hiiri tehnyt itselleen kodin. Sitä Jaska jaksoi tuijotella pitkään. Odottelin milloin alueelle ilmestyy akvaario.
Yhtenä aamuna tästä Jaska-hevosesta oltiin kovasti huolissaan, koska se meni jotenkin oudosti kramppiin aamuruokia jaettaessa. Kyselin hiukka tarkemmin, että minkä tyyppinen kramppi. Kävi ilmi, että hän näytti sirkustemppuaan, jossa toinen etunen laitetaan suoraksi eteen, ja toinen koukkuun kropan alle. Eivät ymmärtäneet hänen hienoa temppuaan. Hevonen ajatteli elävöittää tunnelmaa.
Aikanaan Aulangon tallilla asui rakas Aapo-poni, josta olenkin maininnut. Aapo oli tallin ainoa poni, joten hänellä oli monenlaisia etulyöntiasemia. Kerran Aapoa alkoi laidunelämä korpeamaan, jolloin hän komensi muut hevoset (n.16 kpl) viereensä parijonoon, kömpi piikkilanka-aidan alle, nousi seisomaan sen alla ja päästi koko lauman pakoon. Tsekkasi, että kaikki ovat mukana, ryömi varovasti aidan alta, ja karautti joukon mukaan Aulangon golfkentille. Kyllä siinä oli japanilaisilla turisteilla ihmettelemistä! Ja golffaajilla. Tirsk.
Näin kekseliäs on hevonen! Miksi me sitten ollaan niin väsyneitä ja kaavoihin kangistuneita? Vähän lystiä hommiin, hei!
Ihan semmoista perussettiä, mitä moni omistaja ei arvosta, on tylsän ratsastussession elävoittäminen vähän jännemmillä liikekuvioilla.