Eräs nuori ihminen uskoutui: onko hän ostanut väärän hevosen? Mitä, jos hevosen porsastelu vain jatkuu ja tulee itku? Alkuun hevonen oli niin kiva ja sivistynyt! Niinpä niin, mietin. Puhut nyt ihmiselle, joka osti hevosen naiselta, jonka molemmat ranteet olivat murtuneet. Voitte vain arvata miksi.

Hyvin usein käy niin, että hevonen tulee perheeseen myyntitallilta. Tallilla hevosta on ratsastanut puoli- tai kokoammattilainen, joka tapauksessa taitava ihminen, joka on tottunut kaikenkarvaisiin epelelihin. Kutakuinkin kaksi kuukautta on aika, jonka hevonen pysyy ns. vanhoilla säädöillä. Sen jälkeen se siirtyy SINUN säädöillesi. Tässä kohtaa ihminen saa ihan pyytämättä oppia omasta tavastaan ratsastaa. Ei kyvyistä eikä epäkohdista, vaan siitä mihin kukakin on tottunut. Hevonen on tottunut yhteen tapaan, sinä kenties toiseen. Useimmiten vaihe menee ohi, kun molemmat saavat tarvitsemaansa tukea ymmärtääkseen toisiaan.

Yritin voimaannuttaa nuorta ihmistä kertomalla, että kuule nuoren hevosen kanssa vasta omat rajat tulevatkin vastaan! Yhtenä päivänä mennään kuin herran enkeli, seuraavana loikitaan kenguruna pitkin kenttää. Hyvällä tuurilla kyydistä ei tipu, tosi hyvällä tuurilla vain naurattaa. IHAN KAIKKI tunnetilat käydään läpi uudestaan ja uudestaan. Epätoivo on läsnä ainakin kuukausittain, jollei viikoittain. Myös voitonriemu. Puhumattakaan omasta riittämättömyyden ja kyvyttömyyden tunteesta.

Kyra Kyrklund on sanonut, että hyvän ja huonon ratsastajan ero on se, että hyvä ratsastaja osaa iloita pienistä hyvistä pätkistä, huono ratsastaja jää vinkumaan epäkohtien äärelle. Olen yrittänyt muistaa tämän. Ne ovat nimittäin ne pienet hetkoset, joiden avulla eteenpäin päästään.

Katsoin instagramista, kun Stella Haglestam ratsasti nuoria hevosia ja yksi nelivuotias oli mielestäni tavattoman söpö. Vähän pömppöä masua oli, ja iloinen, eteenpäin suuntautunut ilme. Stella pyysi siltä ihan parin askeleen ”tiivistystä”, kokoamisen alkumetrejä, ja kun se suoritti, Stella antoi heti ohjaa ja taputteli kovasti. Hevonen tuntui olevan tosi ylpeä saavutuksestaan. Niin sen pitääkin toimia! Ongelma meillä karvahatuilla on helposti se, että annetaan tunteiden ottaa valta ja aletaan säätää ja sohia. Tai siis minä alan.

Niin kuin joku ehkä Kavioliiton instasta huomasikin, Hilpalla oli jokin vinossa 23.12. (Tietty mun syntymäpäivä)Tallilta yritettiin soittaa, mutta meikä oli Tempaus Areenalla nykimässä painoja. Olipa juhlava olo, kun heti ulos hallista tultuani puhelimessa vilkkui TALLIPUHELIN soittaa. Voi vittu. Viesti oli seuraava:”Hevosesi ei tule ulos karsinasta.” Kävin kotona vaihtamassa vaatteet ja lähdin katsomaan tilannetta. Siihen mennessä muuan valtavan ystävällinen tallikaveri oli saanut Hilpan hinattua ulos ja kävelytti sitä hieman. Hilppa ei juuri halunnut liikkua. Kun minä tulin tallille, hevoinen vaikutti ihan ookoolta. Samaan syssyyn Hilppaa tuli katsomaan (sattumalta juuri) St Hippolytin ravintoneuvoja Elena, joka on valvonut Hilpan ruokintaa ja vointia jo yli vuoden. Elena tsekkasi kaviot: ei lämpöä eikä pulssia. Vatsan äänet normaalit, masussa kova möykkä. Mikä ihme sitä riivasi? Ei aavistustakaan. Heitin sen ulos ja toivoin parasta.

Soitin eläinlääkärillä ja kyselin kaikkea. Kortisonia (suolistotulehdukseen) oli jäljellä enää neljä päivää, mutta ell pyysi lopettamaan kuurin. Kortisonin sivuoireena voi iskeä kaviokuume. Näillä spekseillä siitä ei ollut kyse, mutta kuka näistä tietää.

Seuraavana aamuna (jouluaatto) läksimme kaverin kanssa maastoon, ja allani oli yllättäen todella energinen ja iloinen hevonen. Sepä oli kuulkaa kiva asia! Oli nimittäin aikomus lähteä Hämeenlinnaan joulun viettoon. Uskalsin kuin uskalsinkin jättää ratsuni jouluksi.

Eilen kiipesin hepan selkään maneesissa. En ratsastanut kuin puolisen tuntia, koska se oli NIIN HYVÄ. Molempiin suuntiin tehtiin vaihdot ja laukattiin niin kertakaikkisen hienosti, että meinasi tulla itku. Tämä on se kiitos, jota olen odottanut. Lahja Hilpalta!

Hyvää kaikkea, toverit! Kyllä se siitä!

PS. Jos et ole vielä kuunnellut Kavioliitossa-podcastia, tee se heti vaikkapa Spotifyssa! Uutta matskua saadaan purkkiin ensi vuonna.