Voihan kuulkaa, miten hieno päivä tänään on! En TODELLAKAAN muista milloin olisin viimeksi kokenut, että a) ratsastan hyvin ja b) Hilppa liikkuu hyvin. Siksipä riemuni onkin lähes RAJATON.
Vastahan tällä viikolla selkä oli jumissa (hevosen), koska koulusatula ei enää sopinut. Pari satulatonta päivää auttoivat siihen, ja eilen kävin kokeilemassa maastossa miltä se tuntuu. Tuntui oikein kivalta! Sitten vain odottelemaan koulukiekuroita.
Oltiin organisoitu tallillemme Jyri Malmströmin kaksipäiväinen kurssi, jotta päästään oikein kunnolla osaamisen syvään päähän. Toistaiseksihan olen käynyt aika vähän tunneilla, joten oppi on toivottavaa.
Tänään klo 15-16 oli Hilpan ja minun ja Merjan ja Kielon vuoro. Oltiin nuorisoryhmä, ja molemmilla lähimenneisyydessä myös saikkua. Yhdellä yhdestä syystä, toisella toisesta. Oltiin periaatteessa vuorotellen Jyken silmän alla. Toinen sai puuskuttaa, kun toinen puursi. Ja voi veljet, miten hienosti puursivatkin! Hilppa oli niin kertakaikkisen hieno, että sai minutkin loistamaan. En edes osaa kovin tarkkaan selostaa mikä tunnilla oli niin upeaa, mutta asiat vain loksahtelivat kohdilleen. Mitään ei tehty kovaa: yritettiin pehmeästi saada hevonen kuulolle ja polkemaan sisätakajalalla kunnolla alle. Heti alkuun Jykke sanoi minulle: ”Sun on ihan turha ratsastaa tällä, jos sen muoto ei ole oikea.” Selvä! En viittinyt kertoa, että ratsastettu on, toisaalta kyllä hän sen varmasti tietääkin.
Mitä siis teimme? Keskityttiin taivuttamaan hevosta sisäänpäin niiin, että se kantaa paitsi oman päänsä, myös astuu sisätakasella alle. Ei sen ihmeellisempää! Ulko-ohjan tuki oli hyvin pieni, siitä muistutettiin koko ajan. Pikku hiljaa, erä erältä Hilppa nousi ylemmäs hienoon muotoon. Meinasin revetä onnesta. Laukkaa vähän jännäsin, sitähän olemme harrastaneet vasta niin vähän. Aivan turhaan! Kyllä polkee, kun antaa polkea! Ja ehkä ensimmäisen kerran elämässäni osasin istua niin, että pidin keskikropan tiukkana koko laukan ajan, enkä lojunut missään. Tehtiin myös pari sellaista laukannostoa, että meinasin pyörtyä.
Nyt on siis ihan pakko opetella ratsastamaan riittävän hyvin, koska hevoseni on noin hieno! Huomenna jatkuu 🙂
Viimeisimmät kommentit