Ylä- ja alamäkeä on taas havaittu!

Eihän tästä ole montaakaan päivää (torstai), kun hevoseni oli kerrassaan hieno Jyken koulutunnilla. Jykke painotti, että jatkat vaan ohjeistamallaan tiellä, vaikka on välillä vaikeaa. Uskoin. Sitä kuvittelisi, että hevonen on hyvän tunnin jälkeisenä päivänä hyvä, mutta ei. Kovin oli haastavaa! Ensimmäiset puoli tuntia meni aivan kerta kaikkiaan jonkun askellajin etsinnässä. Puolen tunnin jälkeen sain pari hyvää liikesarjaa irti. Sitten vaihdettiin Teemu ”Ahteemu” Ahteen kanssa heppoja. Teemun ratsastama Metku Porist on aivan hurmaava pre-poika, ja tottahan toki hyvin ratsastettu. Siltä se tuntuikin! Olipa kuulkaa kiva peli. Sillä aikaa Teemu yritti kaivaa Hilpasta jotain esiin. Myönteisenä kaverina sanoi, että kyllä tää tästä, mutta ei se siitä.

Koska eilen oli kaunis ilma ja lauantai, päädyimme tekemään kävelylenkin kaikki omilla jaloillaan. Teemun kanssa oltiin katseltu, että satula puristaa edestä, joten poistetaan se pulma nyt heti sitten. Eilinen oli siis auvoinen, kaikki olivat onnellisia ja tyytyväisiä.

Kuva: Filippa Westerlund

Tänään piti olla mukava ja rento estetunti niin kuin yleensä aina sunnuntaisin. Meillä on ollut suorastaan hulvatonta, eikä vähiten siksi, että hevonen on kulkenut kivasti. Ollaan mm. sovittu ope-Ullan kanssa, että jos me ollaan hirveitä suupaltteja ja urpoja, hän laskuttaa enemmän. Annoimme siihen luvan. Kalliiksi on tullut.

Tällä kertaa ratsu oli sitten penseä. Päätään rempoi ja eteenpäinpyrkimys oli hukassa. Se on muuten esteillä pirullista paskaa. Pukkilaukat tai muut hullutukset ei haittaa yhtään, kun homma kulkee muuten. Tänää ei kulkent. Pitäis vaan yrittää, ja jos olisi ollut koulu kyseessä, olisin yrittänytkin, mutta esteillä ei. Hilppa jopa KIELSI yhden kerran, mitä ei ole tehnyt herran aikoihin.

Niin että mitäs seuraavaksi tutkisis. Tähän mennessä tutkittu: hampaat, luut, jalat, vatsa, suolet. On otettu hierontaa ja kiropraktikkoa. On laitettu selkään mesoterapiaa. On suunniteltu ruokinta pilkulleen.Ei ole kylmä eikä kuuma. Satulat sovitettu, suitsetkin. Kengitys on kunnossa. Liekö tämä sitten tuon napajäätikön syy? Pullukka oli ainakin aikanaan jäätikköaikoina maailman jähmein hevonen. Josko tämä on sitä sitten. Mutta miksi se pysähtelee käynnissä maneesissa, vaikka kukaan ei ole edes selässä? En tiedä.

Kattellaan, sano. Tulis äkkiä kevät, niin sais vipattua tuonkin laitumelle ja miehiin.

Tää me osataan! Kuva: Milla Palovaara