Jos minua ei tulisi mieleen kurittaa, miksi sitten äitiäni tai isääni?
Hevosurheilu-lehti avasi kiinnostavan keskustelun verisäännöstä. Lainaan toimittaja Leena Alerinia suoraan näin: ”Verisääntö tarkoittaisi, että jos hevosen suussa tai missä tahansa muussa kehonosassa näkyy hiemankaan verta, sen kilpailusuoritus hylättäisiin. Kansainvälisessä kilparatsastuksessa verisääntö eli blood rule on ollut pian jo kymmenen vuotta voimassa. Jos verta näkyy, ratsukon suoritus kyseisessä luokassa hylätään, mutta se saa jatkaa seuraavassa luokassa sillä edellytyksellä, että verenvuoto on ollut vain pientä ja se on saatu loppumaan.”
HU:n sivulla sai käydä äänestämässä olisiko kyseisenlainen sääntö otettava käyttöön myös raviurheilussa. Kysymys on sikäli kinkkinen, että raviurheilussa juoksevat paitsi hevoset, myös karmea summa rahaa. Mikäli hevonen A voittaisi lähdön, ja sen johdosta henkilö X voittaisi satumaiset summat rahaa, tulisi vaikea tilanne, jos hevonen A diskattaisiin/hylättäisiin verisäännön takia, ja henkilö X menettäisi mammonansa. Tässä ei olekaan enää kyse ahneudesta, vaikka rahasta puhutaankin. Mitä mahtaisi hylyn jälkeen miettiä henkilö X? Miettisikö hän, että jee, ihanaa, että saatiin korjattua tilanne, missä hevonen juoksee verivana suusta/jalasta/kyljestä/mistälie tippuen? Tuskinpa. Uskon, että henkilö X olisi jo ehtinyt miettiä, kuinka asuntolaina saadaan nyt maksettua ja elämä alkaa. Sitten raha otetaan yhtäkkiä pois ja pohdinta muuttuukin kenties seuraavanlaiseksi: kuka tästä on vastuussa? Valmentaja? Ohjastaja? Omistaja? Mä tapan ne kaikki. Hevosen säästän.
Kukaanhan ei halua, että hevonen kärsii, siis ei kukaan. Jokainen haluaa, että hevonen on hyväkuntoinen ja suorittaa omasta halustaan kovaa. Missä vaiheessa sitten eläinlääkäri laittaa hommalle stopin? Ennen lähtöä? Niinhän se kaiketi toimii raviurheilussa nykyään. Jos homma ei näytä toimivan, asiaan puututaan. Mutta puututaanko siihen tarpeeksi, jos blood rule -keskustelu pitää nostaa esiin ravikilpailujenkin kohdalla? Onko siellä epäkohtia, jotka pistää silmään? Kenen sanomisia ravipuolella pelätään?
Ratsastuskilpailuissa stewardi on ratkaiseva henkilö. Jos stewardi näkee jotain epäilyttävää, hän puuttuu siihen, koska ei pelkää seurauksia. Lähtökohdan on oltava se, että ei voi pelätä. Puuttumisesta seuraa aina debattia. Ihmisillä on hyvinkin erilaiset käsitykset siitä mikä on ok ja mikä ei. Ja vieläpä kokeneimmat stewardit kertovat, että se mitä kisoissa nähdään, on vain kirsikka kakun päällä. Hevosten monenkirjava ja/tai vanhakantainen (väkivaltainen) käsittely tapahtuu enimmäkseen kotioloissa. Siihenhän ei voi vaikuttaa kuin ukko ylijumala.
Uskokaa kun sanon, että on siinä hevosenhoidossa vielä paljonkin parantamisen varaa. Äärilaidat korostuvat nyt, kun toiset antavat hevostensa laiduntaa vapaana, eikä niitä stressata työnteolla, ja toiset koulivat hevosiaan kohti parempia suorituksia, omasta tai hevosen kipukynnyksestä piittaamatta. Tieto lisääntyy koko ajan, mutta sen kulku ei ole esteetöntä. Kaikkein vaikeinta kuitenkin tuntuu olevan keskusteleminen aiheesta. Äärilaidat eivät malta kuunnella toisiaan, vaan keskittyvät vihaamaan. Tulee mieleen Netflixissä pyörivä hieno sarja nimeltä Mindhunter. Siinä kaksi poliisia kiertävät vankiloita haastattelemassa sarjamurhaajia. Toinen poliisi ei saa venkuloista mitään irti, koska hän keskittyy niin voimakkaasti vihaamaan tyyppejä. Toinen taas keskittyy kuuntelemaan, ja oppii. Usein siihen on syynsä, miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat. Ja se selviää vain kysymällä. Toisinaan vastauksen saattaa jopa ymmärtää.
Jokseenkin huolestuttavaa asiassa oli kaikki ne Facebookissa laitetut kommentit HU:n julkaisun alle. Monet kommmentoivat, ettei ole ”reilua” jos hylätään vähän hankaavan suojan takia raveissa. Ei, vaan se ei ole reilua, että pidetään suojia, jotka hankaavat hevosta. Ihmiset tosissaan tuntuivat olevan kovasti huolissaan, että blood rule on ”niskalaukaus” koko raviurheilulle ja kommentoijat arvostelivat, kuinka ratsastusurheilussa sääntö on varmasti hyvä, kun ”potkitaan kannuksilla” ja ”revitään kangilla”, jos hevosurheilu lajista riippumatta on kuolemassa, tämä tuskin auttaa, että ns. hevosihmiset keskenään lynkkaa lajia, jota itse ei satu harrastamaan. Eikö vielä 2018 vuonna voitaisiin unohtaa että ollaan ”ravi-ihmisiä” tai ”ratsuihmisiä” ja olla vaan ihan hevosihmisiä kaikki ja ajaa sen tärkeimmän urheilijan:hevosen etua molemmissa lajeissa, niin sääntöjen, kun kaiken muunkin perusteella.
Kiinnostava teksti, kiitos siitä!
Tässä hieman omaa pohdintaa.
Raviurheilussa kilpailueläinlääkäri on se kenen sanomisella on väliä. Kilpailueläinlääkäri tarkkailee hevosia kaikissa kilpailussa lämmityksestä kilpailuun ja kilpailusta varikolle.
Suojien hiertäminen on sinänsä kinkkinen juttu, että oikean kokoiset suojathan harvemmin itsessään hiertävät, mutta menepä juoksemaan mitkä tahansa suojat jalassa märälle radalle 2,1 km 40-50 km/h. Tällöin radan hiekkaa menee helposti suojan väliin ja voilà, hiertymähaava on syntynyt.
Ja kyllä, tämän estämiseksi suojan alla käytetään usein liimapinteliä. Mutta kyllä, pinteli saattaa joskus pudota ja sitten paketti hiertääkin vielä enemmän. Tai pintelin ja ihon väliin pääsee hiekkaa, ja taas hiertää.
Joskus myös äkkiliikkeen takia hevonen voi esimerkiksi hipaista itseään jalkaan. No oliko siinä hokin hipaisussa kysymys sitten eläirääkkäyksestä vai ikävästä sattumasta. Ehkäpä kuitenkin enemmän jälkimmäisestä.
Se mihin pitäisi oikeasti puuttua isolla kädellä on urheiluhevosten rasitusperäinen keuhkoverenvuoto EIPH. Mutta sen dilemman ratkaisu vaatiikin sitten paljon enemmän kuin yhden blood rulen. Siitä kärsivät jossain vaiheessa uraansa jossakin mittakaavassa nimittäin lähestulkoon kaikki ravi- ja laukkahevoset. Ja ei, suurimmalla osalla hevosista keuhkoverenvuoto ei näy päällepäin lähdön jälkeen, jolloin blood rule ei tosiasiassa estäisi näitä hevosia kilpailemasta.
Näin ollen herää kysymys minkälainen sääntely olisi tosiasiassa tarkoituksenmukaisinta ja minkä ongelmien ratkaisuun kannattaisi missäkin lajissa tosiasiassa panostaa?
EIPH:n kanssa vastaukset löytyisivät mielestäni ennemminkin asiaa koskevasta tiedottamisesta, jalostuksellisista valinnoista, lasixilla kilpailevien jenkkioriitten käytön kyseenalaistamisesta, hyvästä ja raikkaasta talli-ilmasta, kulkutautien ehkäisystä, hevosten sykkeiden tarkkailusta sekä ennenkaikkea ja ensisijaisesti asiaa koskevasta eläinlääketieteellisestä tutkimuksesta.
ohhoh, onpa karsea uutinen tämä EIPH! painotan sanaa uutinen, koska en tiennyt moisesta lain. hirveän hyvä, että edes jostain kuulee moisista. mitähän sillekin voisi tehdä?