Melkein kuin Dujardin. Kuva: Karo Pihlström
Charlotte Dujardin on yksi maailman parhaista kouluratsastajista. Se on todistettu kilpailuissa. Hänen tyyliään on ylistetty pehmeänä ja ihanana. Nyt hänen suorituksensa EM-kisoissa hylättiin, koska kyljestä löytyi verijälki. Kannus oli tehnyt siihen pienen haavan.
Seurasi somemyrsky. Miksi kannuksia pitää käyttää, ihmekös tuo, hullut dressageihmiset jne. Samaan aikaan Charlotten puolustajat kertovat miten kylkinirhaumia tulee ja miksi ja kuinka Charlotte menee aina hevonen edellä.
En kerrassaan keksi miksi minun pitäisi liittyä kumpaankaan kuoroon. Faktahan on se, että jos nykyhevosen päästää metsään ja jättää sinne, se kuolee. Nykyratsu tekee töitä noin tunnin-kaksi päivässä ja muun ajan se on omissa hommissaan, tarhassa, laitumella ja/tai karsinassa. Kun ammattilainen ratsastaa, hän tietää mitä tekee. Useimmiten. Asioita ei jankata hevoselle, vaan ilmaistaan selkeästi. Kun karvahattu ratsastaa, hän lenksuttaa hevosen selässä pahimmillaan miten sattuu, ja hevonen yrittää ymmärtää. Molempien ratsastuksien kesto sama. Kumpi on pahempi?
Kumpi hevonen on onnellisempi, ylipainoinen vapaamatkustaja, vai urheilullinen kilpahevonen? Kovin on paha sanoa. Veikkaan, että molemmista löytyy sekä onnellisia, että onnettomia. Sillä erotuksella toki, että kovin onneton hevonen ei suorita hyvin, eikä sitä näin ollen voi pitää kilpahevosena. Miten hevosen onnellisuutta ylipäänsä voi mitata?
Yritän tässä sanoa, että ennen kun ristiinnaulitsen ketään, katson peiliin ja mietin, olenko parempi kuin Charlotte, jos oman ratsastukseni seurauksena hevoselle tulee rasitusvamma. Tai joku muu vika. Onko se vähemmän, kuin haava kyljessä? Vai enemmän?
Ilokseni totean, että onhan maailmasta tullut jo minunkin harrastukseni aikana paaaaljon kivempi paikka hevosille. 70-luvulla ratsastuskouluissa oli jokaisella hevosella valkoiset läntit selässä. Suojia oli vain joillain kilpureilla. Suitset oli mitä oli. Tietoa on paljon enemmän, joten niin on tuskaakin.
Nyt siis heittelemään kiviä, ja se saa heittää ensimmäisen, joka ei ole koskaan aiheuttanut hevoselle epämiellyttävää tunnetta!
Ja myönteiset uutiset: Pullukan vauvan sydänlyönnit kuului! Juhuu! Kiitos maailman paras eläinlääkäri Hanna Nikander.
Eikö ole vain hyvä että kaikkiin pätevät samat säännöt?
on toki! siitä kai kaikki ovat samaa mieltä.
Juuri näin. Itse ainakin käsitin, että Dujardin ja koko joukkueensa hyväksyivät hylkäyksen aivan mukisematta.
Juu, niin tekivät.
Mua ihmetytti se millaisia kannuksia ilmeisesti nykyään saa käyttää: hs.fi/urheilu. Muinaisilta omilta kisavuosilta on jäänyt mieleen ettei saanut käyttää kuin tietyn pituisia ja mallisia kannuksia.
Kun sen kaiken saman liikkeen saa aikaan ihan ilman varusteitakin, niin minun arvostus kaikkien käytössä olevien välineiden kanssa aikaansaatu liike on noin nolla. Nolla. Pyöreä nolla.
Aika tylsiähän noi kouluratsastukset on, kyse on niin paljon hevosen kapasiteetista ja pakettiin rutattuja jänniviä suunaukojia näkee koko ajan. Voitasko noi perinteiset siis jättää C-sarjaan ja lisätä hieman vaativuutta? B-sarja: samat ohjelmat, mutta kuolaimettomilla suitsilla ja raipalla, ei kannuksia. A-sarja: samat ohjelmat, mutta kaulanarulla, ei raippaa eikä kannuksia. Siinä se hevosen ja ratsastajan yhteistyö tulis näkyviin ja liika reaktiivisuus jalostuis pois:)
Hmm, no ihan kaunis ajatus mutta todellisuudessa menee vähintään muutama sata vuotta ennenkuin tällaisiin kinkereihin riittää osallistujia.
Kaunis ajatus mikä?
Tuollaiset kisat kuten Jaana tuossa luettelee.
+ ja pitempään menee että jalostuksessa nykyinen reaktiivisuus saataisiin jälleen pois, kun sitä joihinkin rotuihin on jalostunut työllä ja vaivalla.
Näen sun kirjoituksissa ristiriidan. Aikanaan ”tuomitsit” brittiläisen nuoren naisratsastajan, joka HIHS:n verkassa hevosen kiellettyä potkaisi hevosta ihan kunnolla. Charlotte saa kannuksilla kaivaa hevosen kyljen ihon rikki, mut se on ihan ok, koska pullahepat ja rasitusvammat ja kaikki muu.
Saattaapi olla. Nyt kun mietin, niin ehkä suhtautuisin asiaan edelleen samalla tavalla: tiettävästi Dujardin ei kaivanut hevosen kylkiä (oliko näin?) auki, koska hevonen kompastui.
Nykyäänkin on säädökset millaisia kannuksia saa käyttää ja millaisia ei. Kyseessä oli ilmeisesti vapaasti pyörivät rissakannukset, valitettavasti toiseen oli tullut toimintahäiriö (jossain oli että rapaa/likaa olisi lentänyt sinne väliin) jonka myötä rissa ei enää pyörinyt. Tämmöinen pyörimätön rissa voi nirhata äkkiä karvat hevosen kyljestä.
Ennen ei pahemmin tarkasteltu hevosen suuta tai kylkiä kisoissa, mutta nykyään ne katsotaan aika tarkkaan jo 1-tason kisoissa. Tämä on mielestäni todella hyvä asia, joka taas edistää hevosen hyvinvointia ja ratsastajan taitoa ratsastaa sekä käsitellä hevostaan paremmin.
näin on.