No niin! Viimeksi taidettiin jäädä siihen, että Hilpan vatsa yritettiin tähystää, mutta se ei onnistunut, sillä Hilpan masu oli niin täynnä heinää. Varattiin uusi aika uudelle tähystykselle. Tällä kertaa naamaan laitettiin koppa. Koska syömisestä piti olla 16 tuntia paastoa ja juomisesta 4 tuntia, kävin edellisenä iltayönä tarjoamassa ratsulleni vettä. Ei kelvannut. Sitten pistin kopan päähän. Alkoi kolistelu. Huusin HYVÄÄ YÖTÄ, ja laitoin tallin oven kiinni. Hieman jännitti, että onko huomisaamuna koppa jonkun toisen naamassa. Hilppa on nimittäin melko neuvokas.
No ei ollut! Tällä kertaa päästiin asian päälle aika kitkatta. Ruokatorvi ja vatsan ensimmäinen osa olivat puhtaat ja siistit, ei mitään epäilyttävää missään. (Ruokintaneuvoja Elena muuten kertoi, että ruokinnasta johtuvat vatsaongelmat näkyvät yleensä juuri vatsan alkupäässä.) Mutta. Sitten yritettiin matkustaa tähystinputken kanssa rauhasmahaan, mutta siellä oli tavaraa, eikä sen tilaa nähty kunnolla. Se mitä nähtiin, oli erittäin siistiä. Edelleen siis heinää! Mitä ihmettä. Eläinlääkäri kyseli millaista heinämme on. Sanoin, että Hilppa syö pelkkää kuivaa, ja tämä erä on melko köyhää ja myöhään korjattua. Ell päätteli, että siksi se ei sula. Kas, nyt opin senkin.
Miksikö Hilppaa tutkitaan? Koska se lakkasi liikkumasta, laihtui ja kipeytti selkänsä samaan aikaan. Vaikka selkä hoidettiin kuntoon, liikkuminen ei silti maistunut.
Sitten siirryttiin ultraan. Hevoseen sheivattiin pari luukkua, josta saattoi kurkistaa sisään. Ultrassa ei todettu mitään hälyyttävää, joten päätettiin antaa hevosen jatkaa elämäänsä. Allergiatestit otettiin myös, sillä se voi vaikuttaa joidenkin aineiden imeytymiseen. Tulokset saadaan vasta kuukauden päästä.
Siihen asti mennään normiruokinnalla ( heinää 10kg, 2 litraa st Hippolytin StructurE) ja lisätyllä Lucernella, eli hyvin sulavalla hakeheinällä. Katsotaan mitä siitä seuraa!
No mutta. Oli kiva kuulla, että vatsa on ihan okei, mutta silti vähän kalvoi vielä. Mikä hitto tässä oikein oli?
Tänä aamuna käytiin sitten Vihdissä taas kiropraktikko Geert Meerssemanin vastaanotolla. Geert käpälöi ja kolkutteli Hilppaa, ja sanoi, että tie on ollut pitkähkö (kolmas kerta hoidossa), mutta NYT Hilpan runko on vasta saatu tasapainoon. Hän muistutti, että uuteen asentoon tottuminen voi tehdä lihaksissa kipeää, mutta sitä ei kannata pelästyä. Selän herkkyyden vuoksi Geert ehdotti, että juoksutan Hilpan aina ennen kun laitan satulan selkään. Lämpimään selkään istutettu satula on ystävällisempi hevoselle. Jaahas! No näin tehdään!
Superystävällinen Ida lähti kuskaamaan autollaan meitä Vihtiin. Eeva vuokrasi kopin. Matka meni mukavasti ja jouhevasti. Tallin pihassa siivoskelin kopin valmiiksi ja ihmettelin miksemme peruuta koppia parkkiin. Vastaus: auto ei käynnistynyt. Jaahas ögen! Kohtuullisen hyvä tsägä, ettei oltu enää Vihti Dressage Centerin pihassa. Kiitos Ida ja toivottavasti pääsit lopulta kotiin (TIETTY tarjosin kyytiä)!
Viimeisimmät kommentit