Äkkinäinen vois luulla, että kouluratsastus on kivaa! Kuva: Karo Pihlström

Kyllä se vaan on sillä tavalla, että jos ei pidä varaansa, dressage vie mennessään. Tänäänkin olin jo ihan muina kouluratsastajina rakentamassa valkoisia aitoja klo 11.30. Siellä vaan kuulkaa nikkaroitiin suoria linjoja ihan tosissaan tippa nenänpäässä.

Hilppa vaikutti vielä harjatessa kovin yhteistyökykyiseltä. Laitoin penkin selkään ja pistin pikkuhepan hetkeksi kävelykoneeseen miettimään. Olin lähtöluettelossa neljäntenä, joten yritin mitottaa kulkemiseni sen mukaan. Kun aika oli kypsä, hain Hilpan ulos ja mentiin kentälle ottamaan löysiä pois. NO NIIN. Ensin se sujuikin ihan okei, laukattiin oikealle ja katseltiin pääosin vasemmalle, mutta so not. Kunhan saa purkaa pahimpia höyryjä. No sitten se jotenkin tajusi, että tämähän on tämä kenttä, jossa aina remutaan! Sit läks. Toiseen suuntaan tehtiin aivan uuttakin liikesarjaa: seis ja takajaloille. Onneks ei jaksa nousta hirveän korkealle. Kun sillä konstilla ei päässyt äiskästä eroon, otettiin avuksi myös perän heitto ilmaan. Eikä vieläkään akka pudonnut. Jes.

Hirvee tähtääminen johonki G:hen. Kuva: Karo Pihlström

Ajattelin siinä sitten positiivisesti, että no, nyt se on varmaan sitten lungi sisätiloissa. Aivan. Paitsi että sisätiloissa oli saman ikäinen poika, suomenhevosori. Pojalla oli kohtuullisen paljon asiaa ja hän myös sanoi kaiken ääneen. Hilpalla meni ihan ajatus solmuun. Kun viisivuotias suomenhevonen vielä laukkasi, se oli Hilpalle liikaa. Neiti otti semmoiset lähdöt, että meinasi jopa minun hymyni hyytyä. En pudonnut! Jes.

Siinä ne painaa ihan tärkeenä kulmaan. Kuva: Karo Pihlström

Kuva: Edelleen Karo P.

Sitten tuli meidän vuoro. Suomenhevospoika oli tietenkin mennyt tosi sivistyneesti ja asiallisesti, joten vastakkainasettelun aika oli tosiasia. Kivasti läksinkin suorittamaan heti päin persettiä, kun olin katsonut Harrasteluokan helppo C:n alun hiukka huonosti. En ollut rekisteröinyt, että siinähän mennään jo I:stä kulmaan. Hups. Uudestaan. Sitten mentiin koko setti. Laukoissa emäntä hieman villiintyi, mutta pysyimme alueella. Tuomari oli sitä mieltä, että todellakin mennään uudestaan. Eiku sitten vaan! Ja kyllä kannatti: paria pientä pykimistä lukuun ottamatta se meni tosi hienosti. Oli kuulkaa jokunen 6,5 kin! Jumankekka. Tuomari oli sitä mieltä, että ihan ollaan tehtäviemme tasolla, kun muistetaan, että hän kääntyi juuri 5. Juhuu!

Laskin sitten kokonaispisteet, ja prosentit kuulkaa 59,4!!!! Ollaan ykkösiä. Kehitystä siis oikeasti tapahtuu! Jumaleissön.

Lopuksi leveä ylähymy tuomarille! Kuva: Karo Pihlström

“Ihan helppo, monelt syödään.” Kuva: Karo P.

Tätä on häpines. Kuva: Karo Pihlström