Mä oon tosi sori, mutta jos sä olet Katja noin huono ratsastaja, niin mä en voi hirveästi auttaa asiaa.

Oli nimittäin yksityistunti. Olisin normitilanteessa aiheesta iloinen kuin persikka, mutta kun tiesin, että hevo is going to be HARD, olin jo etukäteen hieman kauhussa. Ja syystä. Eläin ei joustanut koko tunnin aikana kertaakaan mistään kohdasta. Siitä tulee semmoinen fiilis, että

– olen maailman huonoimpien ratsastajien top 5:ssa

– minut pitää viedä vankilaan

– en ansaitse jälkiruokaa

– minulta pitää ottaa hevoset pois

En tiedä tiedättekö te puristavanne jaloilla, vaikka luulette, että ette purista. No, näin minä teen. Nytpä sitten otettiin jalakset pois ja istuttiin kunnolla. Ja se kunnollaistuminenhan on siisteintä ikinä, kun hevonen ei jousta selällään yhtään, vaan ravaa enimmäkseen ylös- eikä eteenpäin. Rentouta jalat, Katja, rentouta selkä, pidä vatsa tiukkana, työnnä pakaroilla. Voi jeesuksen pyssy. Ihan hirveetä.

Lantion hetkittäinen avautuminen OIKEIN aiheutti sekunnin paremman ravin, mutta sitten se oli taas moido. Yleensä aina tunnin lopussa seisoo jonkun valtakunnan kiitos, mutta ei. Nyt ei seissyt.

JA SILTI. Ope ei haukkunut mua nuijaks eikä huonoks, vaan selitti ja selitti kuinka mun pitää oppia istumaan myös hirveellä alustalla, koska rentous lähtee minusta. Masentavaa, mutta totta. Pakkoruotsijumppa (ryttarjumppa) on ollut suureksi avuksi niiden amerikkalaisten piilolihasten löytämisessä, joilla kaikki saadaan aikaiseksi. Ohjaaja sanoi päällimmäisten vatsalihasteni tekevän kaiken duunin ja syvemmät vaan velttoilee muina lihaksina. Nyt ollaan pyritty olemaan niille syvemmillekin raakoja. Töihin vaan.

Ja kuka tästä kaikesta kärsii? Ståhlin Katja. Aivan piipussa sekä päästä, että kropasta. Eipä ole univaikeuksia.

Jos mennään ohueen yläpilveen, niin tämä on tietysti ratsujen kosto, koska kehuin raveja niin vuolaasti. Tai sitten Tyttönen aavistaa, että hänestä ollaan luopumassa, ja hän alkaa vikuroida. Eihän sellaista hevosta voi mihinkään myydä. Tai voi, mutta ei sitä kukaan osta. Sellaisen hienon Tyttösen ostaa kuka vaan.

Ekat ostajaehdokkaat siirsivät hevosenhankintaa tuonnemmaksi, saas nähdä kauanko Tyttönen meillä vielä tempoo menemään. Elämää veizenterällä.

Tämä hyppääminen on niin kivaa ja helppoa, siksi maailman huiput ovatkin miehiä. NO VITSI.