Tämän kaverin (ja toki Gunvaldin ja Jesperin) kanssa eilen.
Ei piä valittaa. Tällä teemalla olen yrittänyt nyt paahtaa, mutta tulee hetki, jolloin sekään ei enää auta. Se iskee silti. Flunssa.
Viime syksynä tein maksimaalisesti liikaa töitä. Tiesittekö, että siitä tulee stressiä? Kyllä näin on. Stressitaso kesti useamman kuukauden ja kun se oli ”ohi”, alkoi flunssamaraton. Flunssat eivät olleet pitkiä, tai no ehkä yksi kesti yli viikon, mutta terveyspäiviä kerääntyi kuitenkin flunssien väliin joka kerta. Viime vuoden lopulla sain kasaan kolme flunssaa. Tämän vuoden puolella ollaan jo neljässä. Äkkiä voidaan todeta, että flunssa per kuukausi. Se saattaa alkaa vituttaa jossain vaiheessa!
Kyllä, lääkärissä on käyty. Myös osteopaatilla. Ja hammaslääkärissäkin. Ja kampaajalla. Vieläkö joku? (Anteeksi, että kävin kampaajalla, tajuan toki, että se tarkoittaa yhtä satulahuopaa vähemmän.)
Nokkela tajuaakin jo, että oma terveydentila vaikuttaa myös tallielämään. On jätettävä hevonen heitteille tai toisten käsiin. Hilpan kohdalla se ei tietenkään onnistu. Ei riitä, että potee huonoa omaatuntoa, pitää potea myös särkyä, yskää ja nuhaa. Jossain vaiheessa alkaa analysointi. Miksi olen jatkuvasti kipeä?
Facebook, tuo lääkärinveroinen sivusto, on jo ratkaissut ongelmani moneen kertaan. Itsekin saatan nyt olla jäljillä. Luin artikkelin, jossa kerrottiin palautumisvajeesta. Kyse on lähes samasta kuin ylikunto, jolla aina vitsailen. Perhana, se saattaakin olla juuri sitä! Nimittäin samaan aikaan kun alkoi tuhdein flunssahuippu, aloitin myös Murharyhmässä (ulkoliikuntaryhmä, jonka treeni on KOVA). En ollut ikinä treenannut niin kovaa. Pääsin parhaimpina viikkoina käymään kahdesti viikossa. Tämän tein siksi, että olisin hyvässä kunnossa RATSASTUSTA VARTEN. No, kävikin niin, että palautumiseni ei ehtinyt kaikelta tekemiseltäni tapahtua (työ, talli, koira, treeni) ja unohdin myös iloisesti olevani 50v. Oireet näkyvät nimenomaan niin kuin minulla: sydämentykytys ja jatkuva lentsuilu. Kovan tahdin sijaan olisi pitänyt harrastaa jotain lenseää.
Nyt olen (taas) päättänyt, että tämä pelleily loppuu tähän paikkaan. En mene Murhikseen ennen kuin olen ollut kuukauden terve. Vähintään. Keskityn ottamaan iisisti myös tallilla, en yritä liikoja. Ehtiihän tuota, jos jää henkiin!
Ja ikään kuin merkiksi tästä päätöksestä olin eilen tunnilla Hirven kanssa. Harjoitus oli vaatimaton: kolmio laukassa (niin, että kärjissä pikku piruetin tynkä), voltti, siitä sulkua, jonka jälkeen pohkeenväistöä takaisin uralle, lyhyt sivu suoraan, pitkällä sivulla pujottelu törppöjen väli laukassa pohjetta toki väistäen. Uhkailin opea, että saatan kuolla yskäkohtaukseen kesken kaiken. Yritinkin. Sairasta on se, että nukuin viime yön ihanasti! Ratsastuksella on tervehdyttävä vaikutus.
RATSASTUKSELLA ON TERVEHDYTTÄVÄ VAIKUTUS.
RATSASTUKSELLA ON TERVEHDYTTÄVÄ VAIKUTUS.
Kaikki mukaan!
RATSASTUKSELLA ON TERVEHDYTTÄVÄ VAIKUTUS.
Rouva Pullukan terveiset: voin hyvin, kiitos! Synnytän ensi kuun alussa!
Viimeisimmät kommentit