Nämä on tällaisia ensimmäisen maailman ongelmia. Hevoseni on kaunis tyttö, sen karva kiiltää. Jopa karvanlähdön aikana se näyttää aika kauniilta. Sen liikkeet ovat ihan kivat, etenkin ilman ratsastajaa. Se kulkee enimmäkseen oikein päin eikä liiemmin pukittele ja sekoile.
Mitä luulette, että kuulen aika ajoin?
”Ei se kipeä ole, koska se on noin tyytyväisen näköinen.”
”Kipeä hevonen ei näytä tuolta.”
”Se on vaan tamma!”
”lisää liikettä vaan!”
Ymmärrän vallan hyvin, että nä ihmiset yrittävät piristää – että ei sitä hevosta oikeasti mikään vaivaa. Moni on tuuminut, että minä olen vain niin nössö, etten uskalla pistää hevostani kuriin. Tai tietenkin se, että olen kerta kaikkiaan niin huono, etten osaa. On kai sekin mahdollista. Mutta fakta on se, että hevosellani ON suolistotulehdus ja vatsahaava.
Kun olet kasvattanut oman hevosen, KUKAAN ei tunne sitä niin kuin sinä. Se voi vedättää, kyllä, mutta sinä TIEDÄT, että se vedättää. Sitä paitsi hevonen ei hirveämmin vedätä. Se KETJUTTAA.
Väitän, että tälläkin hetkellä melko moni ratsu kulkee huonommin kuin Hilppa, eikä niissä ratsuissa ole mitään vikaa. Vitsi piileekin juuri tässä: MINÄ TIEDÄN, JOS OMALLA HEVOSELLANI JOSSAIN MÄTTÄÄ. Karmea ristiriita syntyy siitä, kun ihailemani auktoriteetit kertovat miten asiat ovat, ja minä hiljaa mielessäni mietin, että olisipa ihana uskoa tuota, mutta en voi. Koska TIEDÄN, että TIEDÄN.
Toinen juttu: näistä asioista ei kannata mennä raiteiltaan. Hevoset ovat melko rämää sakkia. Justiin yksi päivä mietin tallin käytävällä, että voinko sanoa yhdellekään hevosen omistajalle, että HYVÄHÄN SINUN ON. Katselin ympärilleni. En voi. Jokaisella on joskus jotain. Yhdellä vakavampaa, toisella iisimpää. Eroja näkyy vain siinä, miten vaivoihin SUHTAUDUTAAN.
Hevosella on kaksi tapaa sairastaa: tavalla, joka on kuolemaksi, ja tavalla, joka ei ole kuolemaksi. Toisinaan se, että se on kuolemaksi, on huomattavasti helpompaa. Onpahan selkeät sävelet: tästä ei päästä yli. Haastavaa on keikkua satojen eurojen lääkkeiden/hoitojen kanssa ja miettiä onkohan näistä mihinkään.
Minä olen siitä onnekas tyttö, että hevoseni eivät ole hirveämmin sairastelleet. Tai jos ovat, olen autuaasti unohtanut. Niinpä iloitsen jokaisesta hetkestä, joka osoittautuu terveeksi hetkeksi. En missään nimessä aio tekohengittää ja vetää perässäni raatoa, joka ei voi edes kuvitella olevansa tarvittaessa villihevonen, joka laukkaa aroilla petoja karkuun.
Tsemppiä kevääseen! Tervetuloa rivi, hiekka jne.
(PS: Kaveri oli viikonloppuna kirkossa, ja sanoi, että siellä ihan oikeasti esirukoiltiin ihmisten puolesta! Sinne vaan jättämään lappua, niin johan se rivikin hoituu.)
Toivottavasti Hn mieheltään meno muuttaa asioita parempaan suuntaan, ennen kuin vaivat kroonistuvat. Monelle vatsaongelmaiselle vapaa heinä, pitkä ulkoilu ja yksinkertainen ruokavalio on tuonut avun suolisto-ongelmiin joissa eläinlääkäri on jo nostanut kädet pystyyn. Mutta koska hevosten kanssa mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, vain kokeilemalla tietää mikä omalle toimii.
joo, perustuu monesti myös allergioihin. vapaa heinä harvemmin on kuivaa, joten problem. ulkoilua meillä on aina harrastettu aamusta iltaan, mihin se vaikuttaa? hirveän kauaa en tätä sekoilua katsele, sen verran kallista se on.
Meillä kyllä on vapaa heinä ihan kuivaa heinää, mutta kaikissa talleissa ei varmasti onnistu. Ulkoilu ja sen myötä omaehtoinen liikkuminen auttaa vatsan toimintaan, ja laskee stressitasoa, oletan että tällä viitataan siihen. Postimerkkitarhassa ei välttämättä toteudu, mutta toki sekin on parempi kuin karsina. Oletko kokeillut ihan kauraa?
kuiva heinä ei auta, jos se ei ole hyvin sulavaa.
se piti vielä sanomani, että yksinkertaisella ruokavaliolla meidän hyväkäs vaina laihtuu laihtumistaan.
Kommentteja aina riittää, joskus saman päivän aikana kuulee, että ”ai kauhee, ei tuollaisella saisi ratsastaa” ja ”liikkeelle vaan, niin siitä tokenee”. Ahdistaa välistä niin, ettei viitti ratsastaa kenenkään nähden. Kuulosuojaimet tai paksumpi nahka varmaan auttaa, omistaja usein (varsinkin, jos on konsultoinut eläinlääkäriä) itse kyllä tuntee hevosensa vaihteluvälin, mikä on hyvä päivä, ja mikä auttaa huonoihin.