Näettekö, miten levollisesti suhtaudun uuteen maisemaani.

Kodilta tuntuu! Näin se nyt vissiin on, kun viikko oltu uudella tallilla, ja viihdytty oikein hyvin. Moni on kysellyt miten Hilppa on kotiutunut. En minä tiedä, mistä sen tietää? Toki tunnistan rauhattoman hevosen, mutta sellaista ei ole näkynyt. Hilppa voi tosi hyvin!

Erityisesti se halusi yhtenä päivänä osoittaa, että hyvin voin, kiitos kysymästä. Oltiin kävelemässä kolmeen pekkaan, Hilppa, minä ja Virallinen Valvoja. Oli aivan ihastuttava aamu, aurinko paistoi ja hevoset möllöttivät onnellisina lohkoillaan. Kävelyn jälkeen ajattelin, että pari kiekkaa ravia voisi Hilppa mennä, jotta näen miten se liikkuu. Se ottikin asian hieman rajummin, ja lähti sen päiväistä pukkilaukkaa pitkin kenttää. No eipä siinä, ajattelin, että otanpa hihnan pois, niin pääsee kunnolla irrottelemaan. Vaan sepä ampuikin laihana tyttönä ohitseni ja portista ulos! HEVONEN YLI LAIDAN! Katselin sen perään ja saatoin sanoa jonkun kirosanankin, mutta sitten mietin, että jos se ei seitsemään laskettuani ole jo naama ruohomättäässä, niin jo on kumma. Niinpä lähdin rauhallisin askelin kävelemään sen perään, samalla laskien. Kun pääsin kuuteen, se oli jo mättäällä ahtamassa. Seisoi ihan tattina, kun tulin sen viereen. Se näytti kysyvän “Mihis sä jäit?”

No siellä maastossa sitten! Kiitos kuvasta Eeva!

Nyt on siis näytetty kavereille kuinka rajuja sitä osataan olla!

Tänään kokeiltiin samaisella kentällä mahdollisen tarhakaverin kohtaamista. Ponitamman omistaja sanoi, että hänen ratsunsa on hieman kiukkuinen ja TODELLA mustasukkainen ruuasta. Että katsotaan nyt. Ja kas: meni minuutti, ja jo tytöt juttelivat hevoskielellä korvat hörössä. Ilmeisesti keskustelu meni näin: “Moi, oon Hilppa.” “Mä oon Fanny.” “Mennääks syömään.” “Mennään.” Ja sitten ne menivät. Jossain vaiheessa he keksivät näyttää kuinka kovaa osaavat juosta toiseen päähän kenttää, sekin toki yhdessä (nähtävillä Kavioliiton instassa!). Sitten taas takaisin jyrsimään nurmea aidan takaa. Täydellinen parivaljakko! Hilppa taitaa saada Fannysta ihanan tarhakaverin.

Täydellinen yhteisymmärrys, saman tien!
“Niin mikä oli asia? Me ollaan ystävyksiä!”

Eilen oltiin maastossa. Voihan nenä, miten kivat maisemat tuolla on! Hilppa oli hieman korskeana, mutta pysyi niukin naukin hallinnassa. Olin tehnyt virheen: läksin hackamorella maastoon ilman martsaria. Naama siis heilahti kerran yläkautta omaan naamaani. Saakeli. Mutta sain pitää kaikki hampaani. Hilppa teki myös pari yllätysrodeonumeroa. Epäilen, että laihtumisen myötä neidon satula ei enää oikein istu. Onneksi satulaniekat ovat jo tulollansa!

Ja kun vielä tänään hypättiinkin, niin johan siinä on ensimmäiselle viikolle kaikenlaista! Oli ihan SUPER estetunti, alussa toki oltiin vähän suurpiirteisiä, mutta lopuksi oltiin yksikkö. Ihanaa! Ehkä me jäädään henkiin tästä muutosta. ja tärkein: Hilppa ON laihtunut.