Niinhän se on kuulkaa, että kun on tietyn iän saavuttanut (henkisesti tai fyysisesti), romanttinen loma ei enää vaadi toisen miehen/naisen läsnäoloa esim. samassa sängyssä. Aivan yhtä rakastunut voi olla itseensä, koska on tajunnut lähteä elämään elämäänsä edes muutamaksi päiväksi Portugalin Alentejoon. Samaan syssyyn voi rakastua omaan hotellihuoneeseensa, hevoseen/siin, kanssamatkustajiin (platonisesti) ja ruokaan, ynnä viiniin. Ja kun nämä kaikki pistetään samaan koriin, ollaan Monte Velhossa Kavioliitto-reissulla. Kouluratsastuksesta kohkasinkin sen verran raivokkaasti viime postauksessa, että jätän tämän melkein tähän, toki vielä lesoilen yhdellä kuvalla:

Ai että, tämmöstä tää on, kun osaa! Jostain syystä kotona en ole näin hyvä ollenkaan.

Ja vaikka kuinka ollaan heppaleirillä, niin asialliset hommat pitää hoitaa, kuten Kuninkaalliset häät! Asianmukaisesti skumppaa siemaillen ja vaahtokarkkeja jyrsien seurasimme häälähetystä jälkijunassa youtubesta. Ei haitannut yhtään, päästiin kivasti tunnelmaan! Etenkin kun hääkulkueessa oli myös hevosia, jopa yllättävän paljon Pullukan näköisiä, mutta säälittävän laihoja (Pullukan mielestä).

Ja niin, sillä aikaa kun muut  kavioliittolaiset olivat toisella tuuppaustunnilla, Riippa, minä ja Murianne paahdettiin luonnossa. Riitta reissaa -blogissa voi käydä väijymässä meidän laukkarupeamat. Ekalla maastoretkellä meitä ohjasti nuori Rita-neito, vallan mukava ihminen, toisella kerralla oli itse maanomistaja, Diogo Junior. Hän esitteli meille suurin piirtein lehmätkin nimeltä. Ei jäänyt tienoo, sen historia tai oikeastaan mikään enää epäselväksi! (Tai se ehkä vähän jäi, että miksi minä asun jossain muualla kuin siellä.)

Maastoystäväni Conquistador. Kuva: Ninni Stenhäll

Lehmiä. Nuo ruskeat. Kuva: Marianne Hyppönen

Tytöt niitulla. Mukana myös hevosia.

Tervetuloa toistekin, tytöt! t. Diogo Junior. Jostain syystä uskon, kun hän sanoo.

Sadetta oli luvattu jonkun ennusteen mukaan koko viikonlopulle, mutta tosiasissa se alkoi vasta heti, kun hypättiin bussiin, joka vei meidät lentokentälle. Yölento vei meidät kotiin, kentällä oltiin 06.30. Seuraavan päivän kesti ihan hyvin, koska tiesi olevansa etuoikeutettu. Ei tuommosia paikkoja olekaan!

Tässä vielä linkki kohteeseen. Hinnat riippuvat kovasti siitä onko sesonki kuumimmillaan vai ei. Ratsastuslajeiksi voi valita maastoilun ja/tai dressagen, kumpikin käy. Kavioliitto saattaa olla vielä lähdössä uudestaan tuonne, mutta ensin tulee elokuun Irlanti. Siitä kerron kohta lisää!