Hei en nyt millään viitsisi olla yhtään kiinnostunut.

No niin, itsesäälimaasta lämpimät terveiset! Täällä ollaan ei-hyväksytty kypärä tanassa alettu ratsastaa taasen. En selvästikään muista ollenkaan millainen hevonen minulla on. Tai miten raskasta on ratsastaminen. Nyt on tultu siihen pisteeseen, että ottaa päähän ihan kaikki. Ei rajoitu enää millään tavalla hevosmaailmaan, vaikka se sieltä lähtikin leviämään. Ihaillen seuraan ihmisiä, jotka osaavat ottaa asiat asioina, eivätkä mene raiteiltaan jostain hevosen liikkumisesta. No minäpä en kuulu siihen siunattuun ryhmään. Olen tuulella käyvä koneisto.

Eilen tämä maailmanlopun villihevonen keskittyi huolellisesti kaikkeen muuhun paitsi selässään touhuavaan ihmiseen. Kerkesin jo innostua, kun alkukäynnillä metsässä se otti välillä oikein ravit kun oli niin touhukkaana. Ajattelin, että nyt on kiva. No ei ollutkaan, se johtui ötököistä. Kentällä into laantui muuten melko äkkiä. Jos autoista puhutaan, että kiihtyy nollasta sataan sekunneissa, niin minun hevoseni, kuuluisa Pullukka nyypähtää nollasta sataan sekunneissa. Heti kun se näki, että mennään kentälle, se oli että ei muuten kiinnostele. Ja kukas se siellä selässä silti reippaana yrittää. Tilannetta ei helpottanut yhtään uusi ratsastushousu, jossa on niin tymäkät geelit pepussa, että en meinannut päästä satulasta lainkaan ylös. Sekös alkoi myös nyppiä. Sitten vaan keräilin erilaisia kyrsiintymisen kohteita. Ravi, laukka, siirtymiset, mitä näitä on. Käynti meni kivasti ja käyntiväistöt. Maltillinen ihminen osaisi iloita niistä. Minä en iloitse. Pahastun, koska se on liian vähän.

Tänään osasin olla pahalla tuulella jo tallille mennessä. Syy siihen oli tällä kertaa kotieläimistöni. Toinen alkaa höperehtiä jo silloin tällöin, esim. tänään, jolloin yks kaks se vaan pysähtyi pihalle, eikä suostunut tulemaan sisään. Siis edes makkarapalalla. Että muuten korpesi. Sitten kun sain sen jollain jekulla sisään, niin eiköhän ne hyväkkäät ala ottaa erää keskenään. Sitten vasta korpesikin! Irrotin nujakoitsijat toisistaan ja eristin ne minusta. Huusin perään, että olette paskoja kotieläimiä. Sitten tajusin, että olen eläintenpitäjänä itse täysin paska. Pahastun omista eläimistäni, koska ne eivät osaa olla herranterttuja, koska minä en ole osannut kouluttaa niitä sellaisiksi. Vankilaan vaan koko akka!

Mene itseesi, Katja.

Sitten aloin aivastella ja niistellä. Jumala selvästikin rankaisi kunnon allergiakohtauksella. Siinä on sulle, senkin pahantahtoinen perheenäiti. Onneksi lapset ovat mökillä, olisi tullut lastensuojelu kaupan päälle.

Muistinko jo sanoa, että rahat ovat tooodella vähissä? No on ne. Voin kertoa, että sekin ottaa muuten päähän. Tukkakin on leikattu niin lyhyeksi, että näytän ihan urheiluruudun miespuoliselta kuuluttajalta. Joltain vanhalta. Sääressäkin on haava, ei voi pitää hametta. Miksi pitäisin, eihän urheiluruudun miehet kulje hameessa.

Niin että tosi hyvää kesää kaikille! Minä täällä rakennan risuista majaa. Muutan sinne. En ansaitse enempää.