Tämä voi olla ikävä otsikko, jos ajattelee, että työskentelen Radio Nostalgialla. Musiikki toki oli ennen suurelta osin parempaa, mutta moni muu asia on valitettavasti muistojen kultaama. Kuten esimerkiksi nämä hevosten terveyshommat.

Sitä mieluusti ajattelee, että ei ne hevoset ennen ähkyilleet eikä ontuneet. Selvä. Jonkun elämässä se voi olla noinkin. Itse pelastin ensimmäisen ähkypotilaan muistaakseni alle 10-vuotiaana. En suinkaan väitä, että ihan KAIKKI on nyt paremmin, mutta ainakin tietoa löytyy noin sata kertaa enemmän kuin ennen. Myös väärää tietoa.

Olenkin varmaan jo paljastanut, että Pullukalla todettiin IBD- eli suolistotulehdusgeeni. Tämä ilmeni silloin, kun se imetti Lenniä. Ihmeteltiin, kun hevonen vain laihtuu ja laihtuu ja epäiltiin, että noinkohan orivarsa syö äitiään tyhjäksi. Näin ei ollut. Pullukalta löytyi ikävä tauti. Sitä ei tuolloin voinut lääkitä kortisonilla, koska Pullukka oli kantavana. Keskityimme ruokkimaan häntä kuntoon. Käytimme oluthiivaa, greenlinea, öljyä, kuivaa heinää ja mitä lie.

Kun lihoamista ei sitten meinannut ruveta tapahtumaan, otimme allergiatestit. Sieltä löytyi maltillinen herkistyminen rypsille. No kas, rypsiöljyllä oli yritetty häntä lihottaa, ihmekös ei onnistunut. Tänä päivänä Pullukka saa soijaa, joka pitää sen riittävässä lihassa. Myöskin kaikki asiat sen elämässä pyritään pitämään mahdollisimman stressittömänä.

En hirveämmin syventynyt koko sairauteen, kun ajattelin, etä kai se ohi menee, ja jos ei mene, niin kuoppa kutsuu.

Ja kas, sitten tyttärensä Hilppa sai diagnoosiksi ihan vähän paksuuntuneen suolen. Tähystyksessä ei näkynyt mahalaukun alkupäässä mitään, mutta rauhasmahaa ei saatu kunnolla tutkittua, koska siellä oli paastosta huolimatta heinää. Mahdollinen impaktio siis. Aloitimme kortisonin. Samoihinn aikoihin käytiin kolmatta kertaa kiropraktikolla, joka sanoi juuri nyt saaneensa palaset kohdilleen. Jes.

Kummasta sitten mahtoikaan johtua, mutta Hilppa liikkui kuin unelma. Aivan ihana hevonen!

SIITÄ HERÄSI MIETTEENI: Väittävät, että nykyään hevosilla ei ollut mitään suolistotulehduksia, että mites niitä nykyään on joka toisella? Mutta mitä, jos niitä ei vaan diagnosoitu? Mitä, jos oire on pelkkä HALUTTOMUUS LIIKKUA (niin kuin meillä)? Moniko ratsastuskouluhevonen vietiin klinikalle moisesta syystä? Eihän se edes onnu, se syö ja kakkaa ja sillä tavalla. Ei pure eikä potki. Kunnossa on, laiska vaan.

Nytkin ”vanhan liiton” jengi kannustaa minua, että pistä vaan heppa liikkeelle! Ymmärrän juu, mutta minähän sen eron näen. Normaalisti se haluaa liikkua, nyt ei. Onhan siinä silloin jotain. Kyllä sen liikkeelle SAA, mutta ei se ihan itse mene senttiäkään. Se tuntuu vähän tympeältä.

Onko siis niin, että ainahan hevosilla on vatsavaivoja ollut, mutta ei sitä vaan ole tajuttu? Etenkin kun viimeisen tiedon mukaan se periytyy aika herkästi.

Kaikki ihanat kuvat Afonso Bordallo Rodrigues.