Muija ei pysy selässä.
Kas, huomaatteko, miten kannustavasti puhun otsikossa: ENSIMMÄINEN tippuminen, ikään kuin niitä tulisi lisää! Saattaa tullakin, kuka niistä tietää. Tänään se kuitenkin tapahtui. Neiti Potkamo oli melko törmäkällä tuulella ja oli jostain syystä varsin kiihtynyt esteistä, joita oli pystytetty ympäri maneesia. Häntä arvelutti myös Masa-hevosen hyppääminen, ja jokaisen loikan myötä Hilppakin vähän loikkasi. Tässä vaiheessa hän oli vielä käsihevosena. Sieraimet olivat kunnolla käytössä, koko ajan reilusti levällään. Ei kuole hapenpuutteeseen tämä hevonen.
Selkään kipuaminen tapahtuu meillä nykyään varsin ammattimaisesti: Hilppa seisoo paikallaan ja odottaa namua. Sitten lähdetään vasta toimimaan. Ravijuoksu ympäri maneesia oli heti alkuun epävakaata. Toisinaan viiletettiin vauhdilla, toisinaan jäkitettiin tuijottelemassa esteitä. Pientä pukkiakin haki sinne tänne. Yhtä niistä ravijaksoista oltiin suorittamassa, kun pikku hevoseni loikkasi TODELLA rivakasti sivulle. Olin juuri ratkaisevat kolme senttiä liian edessä (liikkeen edessä), jotta heilahdin alas. Haluan kuitenkin painottaa, että SUISTUIN SATULASTA JA LASKEUDUIN SEISAALLENI, TAAS. Ohjat olivat myös edelleen kädessä, niin kuin kuuluu. Niinpä tilanne oli melko nopeasti poispyyhitty, ja rouva takaisin selässä. Hilppa ei kaiketi ehtinyt edes huomata, että hävisin hetkeksi. Hyvin hoidettu, siis!
Tämän jälkeen vasta aloitettiin laukkaharjoitukset. Toiseen suuntaan (oikealle) laukat olivat ihan jees, mutta vasemmalle suorastaan mahtavat! Kaksi kokonaista kierrosta laukattiin putkeen! Olen niin ylpeä taas, että aion unohtaa koko tippumisen. Ja jos luoja suo, huomenna mennään maastoon. No ainakin sunnuntaina, jos ei huomenna.
Ah! Mä niin tykkään tästä lajista. Ensi viikolla olis tarkoitus mennä kahtena päivänä Repe-hirvellä ja kolmena Hilpalla. Siihen vielä päälle Hassu Tamma ja Murharyhmä. Onko okei olla töistä pois harrastuksen takia? Saatan joutua karsimaan ansiotöistä.
Niin joo, laihiksesta! Kysyin Opelta laitanko Hilpalle kuonokopan vai pistänkö joka päivä kävelykoneeseen. Ope ehdotti, että väkerrän riimuun nippusiteillä verkon, joka hidastaa syömistä, mutta ei ole niin ahdistava kuin kuonokoppa. Neroutta! Huomenna on hyvä päivä nikkaroida. Kuvasatoa tulossa, siis!
Hullu kokeili mulle kuppia nenään. Sanoin ei käy.
Viimeisimmät kommentit