Aah, aloitimme taas hyppyharjoitteet! Positiivista: mentiin yli, kaikista, ei edes kakisteltu. Vahtia riitti. Meno oli hieman epävakaata, mutta hauskaa. Olimme iloisia.
Olipa jännittävää olla taas esteen päällä. Hilppa käyttäytyi erinomaisesti, etenkin kun havaitsin, että hänellä on kiima. Aikuisuusko näköpiirissä, perhaps? Sepä olisikin vallan hauskaa.
Lauantaina Hilberger sai pitää vapaapäivän, mutta tänään oltiin taas tien päällä. Kysäisin iltapäivällä tallimme sähköisellä ilmoitustaululla olisiko maastoon menijöitä. Illasta oli tulossa morsiamenkaltainen, kaunis. Ja kas, ennätykselliset kolme kaveria ilmoittautuivat! Aivan upeaa. Ajoin Tampereelta vasta iltapäivällä kotiin, joten oli erityisen rentouttava ajatus, että pääsee maastoon riekkumaan.
Sitä se sitten vähän olikin. Ensin otettiin parit mannekiinikuvat pellolla. Oltaisiin laukkailtukin, mutta sänkkäri oli melko löllö. Oli satanut. Niinpä läksimme hiekkateille laukkailemaan. Ja olipa siinä menoa! Yksi rimpuili sivuttaissuunnassa, toinen paikallaan, ja kolmas laukkasi melkein koko ajan. Hilppa pukitteli, kun joku tuli liian pyllyyn. Koska olemme kaikki kuitenkin VALTAVAN TAITAVIA, meillä oli hauskaa, ja saatiin pidettyä a) itsemme satuloissa ja b) hevoset riittäävässä kurissa.
Summa summarum: OLI IHANAA! Kiitos maasto, kiitos Suomen syys, kiitos kaverit. On besteintä olla taas hetken PELKKÄ HEVOSTYTTÖ.
Viimeisimmät kommentit