Pihalla harjottelen ensin.

Ja tapahtuipa niinä päivinä, että Hilppa-neiti sai astua vapaiden joukkoon: laitumelle. Meillä on tapana ratsastaa hevoset laitumelle, sinne kun on vaivaiset 1-2 km matkaa. Kiva pikku maastolenkki!

Eräs nuori nainen laitettiin auton rattiin ja Hilppa ja minä lähdimme retkelle. Olin edellisenä iltana valmistautunut tähän mm. syöttelemällä Hilppaa vihreällä (on syönyt jo jonkin aikaa) ja nikkaroimalla TAAS riimuun verkon. Kaikki oli siis valmista! Ei kun ratsun nenä kohti kesää.

Matkalla otettiin oikein parit laukatkin ja nautittiin kaikin puolin Suomen maltillisesta kesästä. Asteita oli noin 15, joten aika jees. Kertoilin koko matkan Hilpalle mihin ollaan menossa. Tottakai se ymmärsi.

Tässä vasta tutustutaan huudeihin.

Laitumen äärellä se alkoi huudella kaveriaan: “Tikkuuuuu! Oon tulossaaa!” Tikku huusi vastauksensa ja juoksi Calliksen kanssa hirveällä rytinällä portille odottamaan. On tästä haaveiltukin, selvästi. Laitettiin pienessä hässäkässä Hilpalle suitsien tilalle riimu ja päästettiin neiti kirmaamaan. On aina yhtä ihanaa katsoa, kun lauma lähtee laukalle! Toisessa päässä laidunta ne pysähtyivät kertomaan uutisia viereisten lohkojen asukeille. “Jengi hei, Hilppa tuli!”

Katoppa, mähän seison ruuan päällä! No hitto.

Seuraava kysymys onkin, kauanko uskallan pitää Hilppaa laitumella ilman että se räjähtää. Siksi tein sille nenäverkon. Ja menihän siinä lähes 3 minuuttia, kunnes Hilppa itse ASTUI VERKON PÄÄLLE JA IRROTTI SEN. Ok.

Tää verkko kannattaa vissiin ottaa pois, niin on kivempi syödä.

Niin.

Että näillä spekseillä! Kostoksi meinaan mennä tänään elokuviin katsomaan ROCKETMANin, ja aion unohtaa hevoset ainakin pariksi tunniksi.

ASIAA! Nyt oon lomalla!

HUOMIO HUOMIO! Huomenna kannattaa olla silmä auki, sillä kavioliittolaisille on jysähtämässä ihana tarjous! Stay tuned! Liittyy Nation’s Cupiin!