Oppilas on kunnolla.
Terveinen tohtori Googlelta! Ratsastukseni pohjaksi katselin jonkun australialaisen GP-ratsastajan ”näin koulutat nuorta hevosta” -videota. Lämmittävintä oli, kun ratsastaja sanoi, että ”Nuorella hevsella ratsastaminen on rasittavaa. Se ei tajua mitään, joten sinun pitää itse tajuta kaikki: tasapaino, suunta, vauhti, tahti, kaikki neljä jalkaa. Se on vaikeaa.” Okei, eli jos GP-ratsastajan mielestä on vaikeaa, ei liene ihme, että minunkin mielestäni.
Tyyppi painotti, että tärkeintä olisi saada heppa kulkemaan samanlaisessa tahdissa koko ajan. Nuorisolaisilla se tuppaa menemään niin, että ensin juostaan kuin viimeistä päivää ja sitten hiihdetään hiljaa. Ei siis mitään rytmiä. Välillä katsellaan maisemia ja kiljutaan kavereille. Ihan holtitonta sekoilua siis.
Me tytöt. #pals
Viimeiset kaksi kertaa Hilppa on ollut vähän pässi. Se on pukitellut ja muutenkin ollut vähän nahjus. Heti kun ei homma miellytä, hän nakkelee niskojaan tai pukittelee. Ole siinä sitten oman elämäsi GP-ratsastaja. Tiedän, eteen on suunta, mutta välillä sitä vaan on vähän öönä.
Sitten minulla välähti. Satula! Jospa se onkin liian kapea!
Oman elämäni satulansovittajana diagnosoin, että on se vissiin vähän kapea. Ehkä siksi pieni heppa ei rentoudu. Tai sitten jostain toisesta syystä. Oli miten oli, onneksi olen tallilla, jossa on ehkä sata satulaa ja kysyin Opelta, että mitä ehdotat. Ope sanoi, että koita Cliff Barnsbyn 5-levyistä, saattais olla hyvä. Ja niinhän se tais kuulkaa olla! Ihanan pehmeä penkki istua, ja rohkenen väittää, että Hilpuri kulki VÄHÄN paremmin. Tosin kun kestävyyskunto ja hermo alkoi pettää, alkoi taas temppuilu.
Kotiin päästyäni aloin välittömästi etsiä samanmoista penkkiä perheeseen. Yksi yleissatula löytyi, ja se on nyt matkalla meille sovitukseen. Jipii! Homma etenee.
Nenäverkko aloitti työnsä tänään! Unhdin ottaa kuvan, mutta otan sen myöhemmin tänään. Odotan siltä paljon! #bikinikuntoonkesäksi
Viimeisimmät kommentit