


Voi että on kaikkea, kuulkaa! Oli joulu ja koko joulukuun Kavioliitossa_podcast -instasivuilla (video-)joulukalenteri, joka koostui hevosen vammoista. Sitten oli pari jaksoa podcastin uutta kautta, jossa ekassa ollaan vielä T-mun kanssa kahden, mutta toisessa on jo mukana myös asiantuntija, eläinlääkäri ja kouluratsastaja Maria Pyykönen. On ihanaa saada vähän tietoakin mukaan! Kolmoskauden eka jakso tuli siis ulos TÄNÄÄN.



No mitenkä se joulu sitten meni? Hevonen oli aaton heitteillä, se varmaan murtui, mutta esitti pirteää, kun käytiin äsken koiran kanssa sitä morjenstamassa. Käytiin lääkärin määräämällä puolen tunnin kävelyllä. Alkaa tulla tienoot tutuksi! Olin jo lähtöä tekemässä, kun yksi tallikaveri sanoi, että apua, hevoseni peniksen tienoo on turvonnut. Ruuna oli kyseessä. Olin melko öönä, koska itselläni on näitä pimppieläimiä. Ei se ihan ongelmatonta ole välttämättä sekään. Yhden kaverin tammalla oli lörppä alapää, ja se piti leikata muistaakseni viidesti kiinni (caslik-operaatio), kunnes tikit pysyivät. No mutta, yleensä soitto Hanna Parikalle auttaa! Siispä puhelu otettiin. Hanna sanoi, että peskää hepan pippelin tienoo niin ytimiä myöten kuin onnistutte, hyyyyvin laimealla betadine-vedellä ja puhtaalla sienellä. Huuhdonta päälle.
Selostin Hannan ohjeet hevosen henkilökunnalle, ja he alkoivat hommiin. Jollei huolto auta, onneksi on eläinlääkärietä!
Meillehän tulee seuraavan kerran eläinlääkäri 20. tammikuuta. Siihen asti kävellään enimmäkseen peräkanaa. Saa nähdä osaanko enää ratsastaa yhtään. Pitää ottaa kuntokuurin kannalta tämä tauko, että on edes kunnossa, jos vaikka ei enää osaakaan. Hankittehan istellenne joululahjaksi sen Ratsastajan Core challengen? On meinaan tykkiä tavaraa! Sen puitteissa täällä odottelen vuoden vaihdetta.
KAVIOLIITTO-KIRJA ON TAITOSSA! Saimme luvan tehdä siitä nelivärisen, joten kuviakin saa ujutettua mukaan. Se projekti olisi vielä edessä. Kirjan arvioitu laskeutumisaika on helmikuussa, ja heti kun tiedän tarkan ajankohdan otan ennakkotilauksia vastaan. JEEEE! Sain myös erityisen kohtauksen tuossa pari viikkoa sitten. Päähän hiipi idea fiktiivisestä hevoskirjasta! Ikään kuin heppakirja aikuisille. Nummelan ponitalli olis kasvanut aikuiseksi. Katsotaan, mitä tuleman pitää!
Nyt heittäydyn selälleni ja alan katsoa New Yorkin täydellisiä naisia ja syön suklaata. Ah.



Aikuisten ”Nummelan ponitalli” olis kova. Tunnustan, että luen välillä edelleen Pollux-kirjoja, Jaloja jne.
Niin ja olen siis 52 v 😆🐎
Tiestysti, sehän on juuri passeli ikä! t. nimim. Neiti 52
Ymmärrän täysin!
Aikuisten heppakirja olisi mahtava! Nummelan ponitalleja on joskus ikävä, mutten ole viitsinyt näin aikuisena lukea, pelkään että taika katoaa…
Eikö! On pistettävä siis töpinäksi.
Minä luen kaikki edelleen. Onneksi voi laittaa työn piikkiin. Pitää seurata, mitä on tarjolla vaikkei heppaa ole koskenut 18 vuoteen.
ymmärrän täysin.
Aikuisten heppakirja! Tahtoo! Etenkin nyt kun käyn tallilla jossa aikuisratsastajat on harvassa (aiemmin ratsastin aikuisryhmässä, se oli kivaa), menoa katsoo vähän eri vinkkelistä.
jee!
Pyysin ja SAIN pojaltani (21v) joululahjaksi Hevoshullun vuosikerran. Ekaa numeroa odottelen täällä pirtsakkana 48 vuotiaana.