Oma kasvatti Nelson.

Tapasin Parikan Hannan. Sitä ennen tutustuin Parikan Hannan veljeen, joka oli viime kesänä kolleegani radiossa. Tutustuimme ja huomasimme, että molemmat kuuluvat Facebookin Eläinvideokerhoon, joka on salaseura vailla vertaa. Nuori mies kertoi, että hänelläkin oli joskus poni, mutta kun se ei tehnyt mitä sovittiin, hänellä meni fiilis. Ponin selkään lykättiin sisko. Se oli Hanna Parikka. Hanna voitti ponilla kaiken, mitä äkkiä keksii. Sitten Hanna siirtyi hevosiin, ja menestyi taas. Yle:n uutisista löytyi sähke vuodelta 2003, jonka mukaan Hanna Parikka sijoittui toiseksi juniorien SM-kilpailuissa hevosellaan Ramina. Nyt Hanna asuu Belgiassa ja on asunut siellä yli kymmenen vuotta. “On se mun toinen kotimaa. Olen ollut muuallakin, mutta Belgia tuntuu omalta.”

Hannan kanssa jutellessa puheessa vilisee tuttuja nimiä, Henk Nooren, Rolf-Göran Bengtsson, Markus Backlund. Ylitse muiden nousee kuitenkin Dirk Demeersman, joka hyppäsi Belgian maajoukkueessa olympialaisissa 2012. Dirkin kanssa yhteistyö kesti 10 vuotta. “Meillä oli Dirkillä unelmatiimi. Kun menin sinne töihin, laitoin heti tallin asiat järjestykseen. Huolehdin ensi töikseni, että hevoset saavat riittävän usein heinää ja jokaiselle hevoselle annetaan väkirehua sen verran kuin juuri se hevonen tarvitsee. Aiemmin siellä kaikki saivat saman määrän.” Kaikissa paikoissa homma ei mene noin onnekkaasti. “Joo, kyllä niitä kauhutarinoita saa kuulla koko ajan, ja nähdä myös. Onneksi tiedän, että elämme muutoksen aikaa. Hevosenhoitajien tilanne paranee koko ajan, pala palalta. Itse olen saanut joidenkin silmissä mulkun maineen, koska en hyväksy paskaa. Ihmisiä pitää kohdella hyvin, kuin myös hevosia. Olen todella taistellut sen eteen, auttanut muitakin. Kun näen epäkohdan, ryntään paikalle, vaikka asia ei kuulu minulle”, Hanna nauraa.

“Dirkin kanssa yhteistyö kehittyi huippuunsa. Kuljin hänen kanssaan MM-kisat ja olympialaiset, se oli mahtavaa. Kotona saatoimme pohtia hevosten onnellisuutta. Jos joku hevonen ei vaikuttanut tyytyväiseltä, pohdimme ihan tosissaan mikähän tässä nyt mättää, ja oikeasti teimme asioita tilan muuttamiseksi. Onneton hevonen ei suorita hyvin, se on fakta.”

Dirk Demeersman ykkösorinsa Clintonin kanssa. Hevosella ei koskaan ratsastanut kuin neljä ihmistä. Hanna oli niistä yksi.

Niin kuin kaikki upeus, yhteistyö Dirkinkin kanssa päättyi lopulta. “Tuli vaimo, joka oli mustasukkainen, koska meillä toimi yhteistyö hyvin. Minkäs siinä sitten teet. Vaimo ratkaisi asian.” Hanna jatkoi matkaa, häntä oli jo pyydetty useisiin paikkoihin. “Yksi jehu tarjosi Dirkille viittä lupaavaa nuorta hevosta siitä hyvästä, että saisi minut ratsastamaan hevosiaan!” Ei ole kovin kaukana kamelikaupasta tämä. Paikka, mihin Hanna sitten vaihtoi, osoittautui tunnelmaltaan niin hirveäksi, että pois piti päästä ja pian.”Joka päivä joku itki, se oli kamalaa. Siellä oltiin niin ilkeitä ja kamalia, etten halunnut jäädä. Ei mun psyyke kestä sellaista.” Vastaava meininki on ihan normaalia kuulemma monella tallilla. “Joo, ihan maailman top 10:stä löytyy ratsastajia, jotka ovat niin hirveitä henkilökunnalleen, ettei mitään rajaa. Lyövät ja haukkuvat, ei siinä ole mitään järkeä. Onneksi niitä hyviä paikkoja on vähintään yhtä paljon!”

Ideefix (intermezzo-Lutizia)

Uusi paikka löytyi pian. Itse asiassa Hannalle on tarjottu töitä Amerikkaa myöten, koko ajan on kysyntä päällä. “Amerikassa tienaa hyvin, eikä työmäärä ole ollenkaan niin iso. Mä kuitenkin tykkään Euroopasta, täältä kaikki hevostaito oikeasti tulee.” Myyntitallit saavat Hannan karvat nousemaan pystyyn. “Ei sellaisilla voi olla, jos oikeasti välittää hevosista. Se on liian kovaa hommaa.” Nykypaikassaan Hanna meinaa olla siihen asti, kunnes sopiva tarjous tulee vastaan. “Odotan ahaa-elämystä, tämä on vain välivaihe.”

Mistä sitten tietää minne sitä uskaltaa lähteä hommiin? “Kannattaa mennä jonnekin, jossa on jo suomalaisia töissä. Kannatta myös miettiä mitä itse haluaa oikeasti saavuttaa. Haluaako oppia ratsastamaan, oppia hevosenhoidosta kaiken vaiko kenties laihduttaa. Sellainenkin tyyppi on tullut vastaan. Sitten annetaan sellaisia tehtäviä, että kyllä laihtuu. On mielekästä, jos ihminen tietää mitä haluaa ja työnantaja osoittaa sellaisia tehtäviä. Silloin kaikki voittavat.”

Tällä hetkellä Hanna on Suomessa käymässä, koska äiti loukkasi itsensä hevosten kanssa. “Toin äidin ulkoilemaan Hipposportiin,” Hanna nauraa. Kotona Forssassa on apukäsille tarvetta. Nykyinen työnantaja oli ihmeissään, että pitääkö nyt loukkaantunutta äitiä lähteä Suomeen asti auttamaan. “Dirk sen sijaan kysyi, että tarviitko rahaa tai jotain muuta apua.” Ystävä on ystävä, vaikka se menisi naimisiin!

Ehdotin Hannalle, että mitä jos järjestäisin illan, jossa olisi muutama kokenut hoitaja/ratsastaja kertomassa omia kokemuksiaan maailmalta, ja nuoret saisivat tulla kuuntelemaan tarinoita ja kyselemään ohjeita. Hanna vakuuttui ideasta – ehkä jonain päivänä järjestetään!

Katja (Paavo-Anki) Hanna (Isä-Äiti)