Hanna ja Prinz Clintus. Prinssiä ei ostettu Keltaisesta Pörssistä.Kai.

Näin keskinkertaisena harrastajana sitä katselee pää kallellaan huippuja. Onpa ne taitavia, kylläpä niillä riittää pinnaa! Ja se on totta. Ne ovat saattaneet olla aivan samanlaisia harjoitusravissa horjujia (ainakin Elmo Jankari myöntää olleensa), mutta sinnikkyys ja halu oppia ovat vieneet tyypit huipulle. Hups. Eikö samaan pääsekään jos käy kaksi kertaa viikossa ratsastamassa? Aijaa.

Hanna Tardiveau on asunut pitkään ulkomailla, koska siellä hevoshommat ovat ihan eri tasolla kuin täällä. Johtuen toki siitä, että Keski-Eurooppa on suurempi kuin Suomi. Kaikilta osin. ”Vasta Hollannissa työskennellessäni Juulia Jyläksen tallissa opin varsinaisesti ratsastamaan,” muistelee Hanna Tardiveau. Alku oli jotain aivan muuta.

Hanna muistaa olleensa noin kuusivuotias, kun hän oli kokeilemassa ensimmäistä hevostaan. ”Äiti pelkäsi, isä seisoi takana. Isä on aina ollut innokkaana mukana näissä hommissa.” Koeratsastuksen seurauksena kaupat syntyivät hevosesta My Rose. ”Eihän siinä ollut mitään normaalia, että opeteltais ensin ratsastamaan, vaan heti oma hevonen. Ei edes ponia!” Kokemus olisi saattanut olla jonkun mielestä kaamea, mutta Hanna oli innoissaan: ”Se hevonen vei mua pitkin maneesia ja mä olin ihan, että tää on ihana! Se antaa harjata niin kiltisti päätäkin!” No kyllähän hevonen silloin pitää saada. Kotona hevosen kanssa auttoi päivittäin 18-vuotias tyttö. ”Joka päivä mä sillä ratsastin ja aina se vei mua. En saanut sitä pysähtymään, niin hyppäsin aina kiitolaukasta alas, jotta se pysähtyy. Siihen hommaan en tänä päivänä ryhtyisi!” Pari vuotta My Rose viihtyi Hannan hevosena, kunnes se jouduttiin lopettamaan puhkurin seurauksena.

Tässä välissä äiti ehdotti Hannalle, että otetaan sittenkin kissa, eikä mitään hevosta. Jostain kumman syystä ehdotus meni läpi. Idea ei välttämättä ollut ihan huono, koska sillä aikaa Hanna kävi ratsastuskoulussa ja leireillä. 13-vuotiaana Hanna sai seuraavan oman hevosen. Se ostettiin ammattimaisesti Keltaisesta Pörssistä. Isä oli antanut Hannalle budjetin, jonka puitteissa hevonen piti löytyä. Siltä reissulta löytyi Olli. Ollin jalka murtui ja taas hevosta piti vaihtaa. Tässä vaiheessa omaan pihaan nousi talli.

”Kävin aina ennen koulua ruokkimassa hevoset ja tein muutenkin kaiken itse. Ei se muuten olisi onnistunut.”

Ollille piti saada kaveri, ja niinpä Keltainen pörssi otettiin taas käteen. Sieltä löytyi suomenhevosruuna Veto-Pinko. Sen kanssa Hanna pääsi jo esteille. ”Voitettiin Oulun Pokaalissa 80 cm-luokka, se oli niin hienoa!” 14-vuotiaana taloon tuli ensimmäinen oikea kilpahevonen Mirri Kynsilehdolta Englannista.

Lukion kesälomilla Hanna alkoi jo viettää ammattimaisissa porukoissa. Juulia Jyläksen talli vei nuoren Hannan lukion jälkeen kokonaan mennessään. ”Mun reissut vähän venähti aina.” Mukana reissussa oli silloin jo kolme omaa hevosta. Vuonna 2005 Hanna muutti Ranskaan. Isä oli nohevana miehenä organisoinut tyttärelleen uuden treenipaikan. ”Olin ensin, että en varmana lähde, enhän mä osaa kieltäkään! Olihan se kuitenkin mentävä kun sponsori käskee.”

Wetrichta ja Prinz Clintus ovat nyt Hannan tallin suurimmat tähdet. Järvenpääläisessä Ratsastuskeskus Ainossa asuvat hevoset ovat saaneet seurakseen myös tulevaisuuden lupauksia. Wetrichtalla olisi tarkoitus osallistua Helsinki Horse Showhun, Prinz Clintuksen kanssa tullaan jos ehditään, kuntoutus on vielä kesken. Pieni jännevamma todettiin maaliskuussa, mutta nyt näyttää jo ihan hyvältä.

Mutta vieläkö Hanna muistaa ensimmäisen Horse Shownsa? ”Muistan kyllä, mutta vuodesta en ole ihan varma, se oli jossain 1998-2000. Mulla oli hevonen nimeltä Timo, Kynsilehdon Mirrin miehen Warren Clarkin, entinen ykköshevonen. Se oli silloin jo 18-vuotias, ostettiin se mulle, jotta pääsen aloittamaan isoja luokkia.” Timon kanssa oli kausi mennyt hienosti ja odotukset olivat korkealla. ”Jännitti ihan hirveästi kun se oli niin hienoa! Sitten itse kisa meni ihan päin mäntyä, Timo vaan keilas puomin toisensa perään, se oli ihan kauheeta! Hävetti niin paljon.”

HIHS:n jälkeen tutkittiin Timo ihan kunnolla, jotainhan siinä oli pielessä. ”Sittemmin Timo pääsi eläkkeelle ja se eli meidän pihassa 28-vuotiaaksi.”

Tässä Hannan vinkit ensimmäiseen Horse Show-kokemukseen:

• Sulje kaikki muu mielestäsi ja keskity hevoseen
• Älä mieti, että tämä kisa on erikoisempi kuin muutkaan
• Jos mahdollista, käy valmistelevissa kisoissa, esim. Ainossa on hyvät puitteet siihen
• Käytä korvahuppua jos hevonen on ääniherkkä
• Käytä rehua, joka rauhoittaa stressaajaa

Helsinki Horse Showssa 18.-22.10. Hanna ja muut huippumme!

PM-kultaa 2013, kuva: Ulla Lindgren-Fagerholm