Kuva on viime kisoista, mutta ihan samalta näytettiin. Este vaan 10 senttiä isompi. Kuva: Karo Pihlström

Tänään siis piti olla estekisat meidän tallilla, mutta ymmärrettävästi niitä ei ollut. Hypättiin siis ratoja omalla porukalla. Tästä on nyt tullut sanomista myös. Meidän talliporukka pyrkii kuitenkin yhdessä siihen, että kannetaan vastuuta. Kukaan ei tule kipeänä paikalle ja käsiä pestään ynnä kontakteja varotaan. Saman porukan kanssa on kuitenkin oltu tallilla joka päivä ja kaikki meistä ovat käyneet kaupassakin. Loppu on enemmänkin tuurista kiinni. Jengissämme on myös mm. hygieniaekspertti, joka opettaa työkseen kyseistä asiaa. Uskomme hänen sanaansa.

Ja sitten jännitysnäytelmään! Tänään koettiin kaksi ekakertaa. Ensimmäinen oli se, kun harjasin Hilppaa ja kokeilin sen kaikki jalat ja kas: oikea takanen vähän turvoksissa ja siinä pari naarmua. Menin siitä sitten suihkuttelemaan ja tutkin tilannetta. Ope sanoi, että jos on puhdas liike, radalle vaan. Olin jo järkytyspäissäni sanonut, että tämä oli tässä. Hilpalla kun ei ikinä ole mitään! Juoksutin sitä sitten hieman pihalla, ja puhdashan se oli. Tässä vaiheessa olin jo hieman myöhässä aikaistetusta aikataulusta.

Sitten verkkaan. Tuulihan on perkeleellinen, joten koko ajan paukkui jossain. Pieni hevonen katsoi viisaaksi ottaa kipinää joka jumalan asiasta. Milloin mistäkin hypittiin, lähdettiin ja sekoiltiin. Ekalle verkkaesteelle toki pysähdyttiin. Tiettävästi hevonen ei tunnista vaaleanpunaista väriä, mutta rohkenen epäillä, että tämä tunnistaa. Perkele. Sitten uudestaa, ja paikalta yli. Kiva, tästähän tulee hauskaa.

Sanomattakin selvää, että olin ensimmäinen, joka starttasi. Eikä siinä mitään, mutta en ollut katsonut yhtään rataa, koska olin hoidellut hevosta, ja meillä oli edessämme KAIKKIEN AIKOJEN ENSIMMÄINEN 80-SENTIN RATA, JOSSA ON 13 ESTETTÄ! Voi kamala, mihin sitä on taas itsensä laittanut? I’m doomed.

Että ei kun laukkaa! Vauhti tuntui päätä huimaavalta, mutta taas kun katsoi videolta, niin IHAN TAVALLISTA RATALAUKKAAHAN SE OLI. Miksi se tuntuu aina niin huimalta? Meinasin kuolla radan aikana uupumukseen ja jännitykseen, joka johti melkoiseen hoippumiseen, mutta tiedättekö mitä: PIENI HEVOSENI MENI MITÄ HIENOIMMIN! SAIMME CLEAR ROUND -RUUSUKKEEN!

Nyt voin jäädä kotiin makaamaan jos tarvis! En tarvitse enää mitään! Maailma on valmis! Elämälle kiitos! HILPPA IS BEST!

Video löytyy Kavioliiton Facebook-sivulta. Vassokuu, älkää kuolko nauruun mun hosumiselle. Hevonen meni kuitenkin hienosti!

WEE ARE THE CHAMPIOOOONS, MY FRIEND! Kuva: Jessica Strömberg