Jos nyt on vähän ylimääräistä, niin heti ollaan rageemassa.
No niin, taas saa kaivaa kuopan ja mennä sinne häpeämään. Lukaisin perjantain Hevosurheilu-lehden tänään ja vaivuin heti synkkyyteen. Onneksi luin sen vasta tänään, ei mennyt viikonloppu piloille. Eläinten käytösneuvoja Jaana Pohjola siellä muistutti, että hevonen saattaa olla koko ajan melko onneton, mutta ei sen elämä vapaanakaan luonnossakaan ole stressitöntä, ja muistakaa nyt herran tähden, että pyrkisitte onnellistuttamaan niitä eläimiä jatkuvalla syötöllä. Elmo Jankari ja Terhi Stegars painottivat myös, että hevosen elämän hyvyys on kiinni siitä mitä se syö, käsitelläänkö sitä hyvin ja ETTÄ SITÄ RATSASTETAAN ASIANTUNTEVASTI. Elmo nosti kissan pöydälle reippaasti ja ilmoitti, että aika huonosti se toteutuu harrastehevosten kanssa. Jaahas! Ei kun sitten vaan hevosta myymään. Olen nyt harjotellut sitä ASIANTUNTEVAA ratsastamista reilut kolmekymmentä vuotta, eikä tämä tästä merkittävästi ammattimaisemmaksi enää tule. Uskon toki, että kehityn, mutta en ihan niin rivakasti, kuin hevosen hyvinvointi sitä huutaisi. Ammattilaiset, ottakaa yhteyttä niin sovitaan maksuehdoista.
Voihan perkele. Periaatteessa artikkelissa keskusteltiin siitä miten kilpahevonen voi olla happy athlete, mutta hassusti se luiskahti taas siihen että jos ihminen ei tiedä ja osaa ihan sairaasti, sen pitää jättää hevoset rauhaan. Tämä kilparatsastajien kommentointihan voi johtua myös siitä, että kilparatsastajat pyrkivät puolustelemaan toimintamallejaan. Esimerkiksi Terhi Stegars mainitsi, että joskus hevoselle jouutu asettamaan hetkellisesti”enemmän painetta”, mutta vain hetkellisesti. Että ei se siitä kärsi. Mikä on ”hetkellisesti enemmän painetta”? Ohjat tiukemmalle? Pohjetta/kannusta kovemmin? Miksi asioista ei voi puhua niiden oikeilla nimillä? Mikä ihmeen paine? Minä en ikinä aiheuta mitään painetta, vedän vaan ohjista tai käytän jalkaa. Ja ohjistahan ei saa vetää, koska silloin hevonen voi aukoa suuta. Ja jos laittaa gramaanit, niin hevonen ei auo suuta, mutta se on ”kielletty.” Se on ammattilaisten hommaa. Ohjilla täytyy pitää ”tuntuma”, mutta kun pyytää opea näyttämään kuinka kova se tuntuma on, niin se on kyllä aika kova. Siitä tulee käsi kipeäksi. Tokihan se kevenee siitä, kun ns. periksiantaminen toteutuu. Tästä ei vaan kukaan puhu. Pitää olla kevyt tuntuma ja ei saa jäädä jauhamaan jalalla. ÄLKÄÄKÖ NYT PITÄKÖ MITÄÄN SAARNAA, ETTÄ RATSASTA SITÄ HEVOSTA TAKAA ETEEN.
Ja sitten tarhaamattomuus, jota pidetään suurimpana eläinrääkkäyksen muotona heti huonon ratsastamisen jälkeen. Olen tavannut hevosia, jotka menevät aivan raiteiltaan jos joutuvat tarhaan. Pitäisikö ne silti jättää sinne? Ne eivät yhtään tiedä, että niiden tarkoitus on rentoutua tarhassa ja nuuhkia tuulta ja etsiskellä ruohoa maasta. Ne vaan juoksevat ympyrää silmät pyöreinä ja etsivät seiniä, joiden välissä voivat tuntea turvaa.
Ei nimittäin kiinnosta pätkääkään tämä keskustelu.
Mites tämä jatkuva syöpöttely sitten? Heinää koko ajan? Mites tuo läskeys? Kumpi on vaarana suurempi, läskeys vai mahahappojen kerääntyminen syömättömyyden seurauksena? Aina välillä kuulee, että harrastehevosten läskeys on aikamme suurin probleema. Voi ny helvata. Teet niin tai näin, aina menee kätöseen.
Tähän kohtaan sanon vaan, että nyt menen syömään karjalanpaistia (kyllä, siinä on lihaa, eikä se eläin ole tehnyt itsemurhaa) ja sen jälkeen lähden ratsastamaan hevostani huonosti epämääräisellä pohjalla. Soittakaa poliisit. Terveiset Elmo Jankarille, joka tod.näk. ne poliisit soittaa.
Hitto kun me kärsitään.
Elmo on sillai nuori, et ehkä annetaan sen pois kontekstista otettujen kommenttien olla. 😀 Ja kaikkein eniten se tietenki saa anteeksi jos menestyy Riossa. Eikös urheilijoiden ja varsinkin olympiaurheilijoiden kuulukin olla ehdottomia ja periksiantamattomia?
Varmaan se ajatteli että jos peruspirkko menisi ratsastamaan hänen loppuun asti viritettyjä ratsujaan, ei hyvä heiluisi. Onneksi kaikki hevoset eivät ole niin loppuun asti viritettyjä. =) Siinä voisi täti jos toinenkin aika rivakkaan linkoutua pois tahi muuten päätyä ratsastuksellisesti varsin kummallisiin tilanteisiin.
Kaiken saa anteeksi, jos onnistuu Riossa! vrt. Seppo Räty
Tuon Elmon käyttämän sanan ”asiantuntevasti” voi ymmärtää monin eri tavoin. Voihan Elmo tarkoittaa asiantuntevuudella sitä, että hevosta ratsastetaan sille reilusti ja asiallisesti hevosen tunteet, kokemukset, iän, koulutustason jne ottamalla huomioon ja mm. soveltamalla niitä harjoituksissa. Eihän Elmo välttämättä tarkoittanut maininnallaan sitä, että jokaisen puten selässä tulisi istua huippuammattilainen suoraan viiden tähden gp kilpailuista.
”Esimerkiksi Terhi Stegars mainitsi, että joskus hevoselle jouutu asettamaan hetkellisesti”enemmän painetta”, mutta vain hetkellisesti. Että ei se siitä kärsi. Mikä on ”hetkellisesti enemmän painetta”? Ohjat tiukemmalle? Pohjetta/kannusta kovemmin? ”
=> Eikös paineen asettaminen tarkoita sitä, että käytetään yhtä/useampaa apua aikaslailla rivakasti hetkellisesti (tai siten että hevonen kokee sen paineiseksi tilanteeksi)? Riippumatta siitä mikä apu/apujen yhdistelmä on kyseessä. Etenkin ammattilainen tämän osaa ja konstit on monet.
Jäi mieleen tilanne, jossa Kikka Suomio selosti Ville Vaurion ratsastusta ”vaadit, muttet pakota” painottaessaan sitä että ratsastus oli hienoa. Ja että siinä tehtiin vaativanoloiselle hevoselle ’kouru’ jossa hänen oli helppoa noudattaa ratsastajan toiveita.
Etenkin nämä ihmiset, jotka juuri tuolla Keski-Euroopassa ovat kovassa koulussa ja aivan jättikovassa työssä (suurin piirtein eivät ehdi pitää huoltotaukoja kun ratsastavat ja hoitavat hommia koko ajan tai jossain vaiheessa ehkä pitävät avaruusvaippoja) ovat vaan niin hienopiirteisellä tasolla.
Ja Ihan Valtavasti Tsemppiä Elmolle Olympiaprojektiin!!! Ja ihan kaikille muillekin valtavasti tsemppiä omissa pyrkimyksissänne. Katjalle myös hurjasti tsemppiä, koska olet idolini!
Kannustavuutta ja toisen kehumista tarvitaan hurjan paljon lisää suomalaiseen ratsastusmaisemaan. Talvisota loppus jo, enää ei tarvitsisi yksin otsa kurtussa vetää. =)
Tottahan toki kannustamme Elmoa, se on selvä! Sillä aikaa Elmolta salaa harrastamme itsekin 😀
Mahtava postaus! Kiitän.
Mää kiitän sen lukemisesta!
” Olen tavannut hevosia, jotka menevät aivan raiteiltaan jos joutuvat tarhaan. Pitäisikö ne silti jättää sinne? Ne eivät yhtään tiedä, että niiden tarkoitus on rentoutua tarhassa ja nuuhkia tuulta ja etsiskellä ruohoa maasta. Ne vaan juoksevat ympyrää silmät pyöreinä ja etsivät seiniä, joiden välissä voivat tuntea turvaa.”
Kyse onkin siitä, ettei sitä hevosta opetettaisi neljänseinänsisälläkyhjöttäjäksi, vaan että se saisi varsasta asti olla hevonen ainakin sen pari tuntia päivässä.
Noh, niitä nyt kuitenkin tulee ulkomailta joka päivä.
Ja lapsia käytetään lapsisotilaina ulkomailla joka päivä. Eettisesti oikein? Tuskimpa. Tapahtuu? Kyllä.
Jos jonkun asian haluaa muuttuvan, siitä tulee puhua. Ei mikään muutu jos minkään eteen ei olla valmiita näkemään vaivaa ja kaikki on ”whatever se on vaan hevonen, seisokoon kopissa koko elämänsä/kärsiköön vatsahaavasta/olkoon masentunut, kunhan Hurjan Mahtavalla Ratsastajalla on hauskaa”.
Osui ja upposi.
Aina sitä saa tuntea jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä, että ratsastaa hevosellaan. Koska on niin helppoa löytää joku parempi.
Moni huippu tai ammattilainen ei ehkä muista, että hekin ovat olleet aloittelijoita, ja joku poni sen heidänkin alkuräpiköintinsä on joutunut kestämään.
Aina pahimman morkkiksen kohdalla muistutan itseäni siitä, kuinka sydämellisesti oma hevoseni minua tervehtii ja miten mielellään se kanssani touhuaa. Joten vaikka ratsastukseni olisikin todella syvältä, niin ainakaan hevoseni ei ole aivan traumatisoitunut, tai sitten se on niin addiktoitunut porkkanoihin, että teeskentelee tyytyväistä saadakseen niitä. ”Tuolta diilerini saapuu!”
En vaan voi ymmärtää miten puhutaan kuinka hevonen kärsii jos sillä ei ratsasteta. Eiköhän se hevonen liikkumaan luotuna eläimenä enemmän kärsi siitä kun se 23 tuntia vuorokaudesta seisoo joko vessan kokoisessa kopissa, eristyksissä. Tai vastaavasti tarhassa, joka ei pahimmassa tapauksessa ole juurikaan karsinaa suurempi. Jotenkin tuntuu ankealta ajatella että hevosen päivän ainut liikunta on ihmisen tarjoamaa. Tuskinpa nuo hevoset jotka pääsevät elämään ympäristössä jossa toteuttaa itseään ja lajille tyypillistä käytöstä itseään öisin uneen itkee kun eivät päässeetkään tänään maneesia ympäri hölkkäämään.
Höh, kai se hevo nyt ravaa paniikissa ympäri tarhaa, jos se työnnetään sinne yksin vailla seuraa. Hevoset kuuluvat laumaan, ei yksin mihinkään minitarhaan pariksi tunniksi. Vielä vähemmän kököttämään karsinassa.
…ja jos ei ole tottunut siihenkään? onko ratkaisu se, että lähdetään kaikkiin maihin kouluttamaan kaikkia hevosia?
Ei varmaan, mutta voisiko ratkaisu olla se, että just se itselle tuotu hevonen vähitellen totutetaan tarhaamiseen? Ihan samalla tavalla kuin hevosia totutetaan uusiin varusteisiin, uusiin tehtäviin, lastaamiseen, vaihtuviin ratsastajiin, koiriin, liikenteeseen jne. vielä paljon varsa-ajan jälkeen. Eihän hevosten kanssa muutenkaan toimita niin, että heti, jos hevonen jännittää jotain normaaliin toimintaan kuuluvaa asiaa, niin homma lopetetaan siihen ja ko. asiaa vältellään hevosen loppuikä.
niinhän jokainen järkevä kai tekeekin! eläkäämme toivossa.
Öööö, no itse kuitenkin kirjoitit, että:
”Ja sitten tarhaamattomuus, jota pidetään suurimpana eläinrääkkäyksen muotona heti huonon ratsastamisen jälkeen. Olen tavannut hevosia, jotka menevät aivan raiteiltaan jos joutuvat tarhaan. Pitäisikö ne silti jättää sinne? ”
Mikä tässä tarhaamattomuuden paheksunnassa on ongelma ja epäselvää, jos ”kaikki järkevät” kerran tietävät, että vastaus kysymykseesi on ”Hevosta pitää tarhata, mutta ei niin, että tarhaukseen tottumaton hevonen yhtäkkiä lätkäistään yksin tarhaan koko päiväksi, vaan vähitellen totuttaen”?
tottahan se on. tarhaamisen opettaminen saattaa olla pitkä ja veiherikas tapahtumaketju, monet tallit eivät siihen jaksa ryhtyä. mutta ymmärrän pointtisi.
Oli kiva kirjoitus Katja☺…..olet niiiin oikeessa!! Nämä ammattilaisetpa jättävät kokonaan sen hevosenajatusmaailmankanssayhdessäolemisen pois,ja pätevät ihmisen tekemän mallin mukaan..eihän muunlainen ratsastaminen ole mitään☺…..oisko kuitenkin niin että hevosella voi ihan vaan ratsastaa?