Petra Hackman lempihommissaan. Kuvassa myös pikku Calle ja pikku Hilppa.
Sanovat, että ratsastuskoulu on ainoa tapa pitää taloudellisesti sieraimet pinnan ylpuolella, jos haluaa harjoittaa hevostaloutta. Talouden kannalta täysin järjetöntä on pitää yksityistallia, mutta kasvatus se vasta hullun hommaa onkin. Petra Hackman on kehittänyt tästä sopasta oman, melko järkevän versionsa.
– Mulla oli alun perin yksityistalli Rajamäellä. Siellä oli 14 paikkaa. Sitten kun erosin silloisesta kihlatustani, niin myin melkein kaikki hepat paitsi yhden tamman ja yhden varsan. Paikka myytiin myös. Menin sitten Soukkaan tallimestariksi, mutta jossain vaiheessa alkoi kiinnostaa se, että saisi omat hevoset taas oman katon alle. Tuolloin tapasin Harrin, jonka kanssa sitten päädyttiin ostamaan tämä Hästbackan tila Evitskogista. Siitä on nyt viisitoista vuotta. Aluksi talli oli yhdeksän hevosen yksityistalli ja olimme molemmat myös töissä tallin ulkopuolella. Se oli kivaa aikaa, kun kumpikaan homma ei tuntunut työltä! Aina kun toinen homma alkoi puuduttaa, pääsikin jo toiseen.
Tänä päivänä Hästbackassa on hevosia yli neljäkymmentä. Osa on varsoja. Hästbackan jokaisella hevosella on maksimissaan kolme ratsastajaa, jotka vuokraavat hevosia. Kolme kertaa viikossa vuokraavalla on oikeus käydä myös kilpailemassa hevosella.
– Jossain vaiheessa sitten omat kilpahevoset alkoivat jäädä pois aktiivikisaamisesta, ja miten miten niiden elämä saataisiin jatkumaan mukavana. En ole koskaan ollut hyvä myymään omia hevosiani, ja se ajoi keksimään ratkaisuja. Aluksi vuokrasin kahta omaa hevostani ja pidin heille tunteja. Sitten pikku hiljaa hevosmäärä on lisääntynyt. Monen entisen valmennettavan entinen kisahevonen on päätynyt meille viettämään hyvää loppuelämää. Olen sopinut, että täältä ei hevoset lähde enää muualle kuin taivaaseen.
Hackman on tainnut oivaltaa jotain, mitä Suomessa ei kovin paljoa näe.
– Tuntuu, että ratsastuskoulun ja hevosen omistamisen välissä ei oikein ole mitään. Meillä voi ikään kuin harjoitella hevosenomistamista ottamatta kuitenkaan oman hevosen mukanaan tuomaa riskiä. Ennen vanhaan ratsastuskouluissa käytiin kymmenenkin vuotta ja sitten ehkä ostettiin oma, mutta sekin oli harvinaista. Nykyään käydään tunneilla kaksi vuotta ja ostetaan oma. Siitä ne ongelmat monesti sitten alkavatkin. On se hyvä, että on vaihtoehto sillekin.
Aloittelijoita Hästbackassa ei näy.
– Aloittelijoille on aina ollut paljonkin paikkoja, mutta seuraavalle portaalle taas ei niinkään. En halua missään nimessä kilpailla ratsastuskoulujen kanssa. Enkä kilpailekaan, ratsastuskoulun pitäminen on kannattavampaa kuin tämä malli, mutta itse tykkään pitää tällaista systeemiä. Meillä on puolet hevosista vuokrakäytössä ja puolet yksityisiä. Se on kiva, koska näin ei muodostu mitään kahden kerroksen väkeä. Kaikki ratsastaa samoilla valmennustunneilla ihan saman arvoisina. Nykyään yksityishevosten omistajat eivät ole yhtään sen taitavampia kuin tavalliset tuntilaiset. Ennen oli toisin.
Petra Hackman on myös kasvattanut hevosia jo parikymmentä vuotta. Jos se kerran on älyttömintä ikinä, niin miksi?
– Alkuun se oli sitä, että jouduin aina ostamaan parivuotiaina tulevat kisahevoseni, koska rahaa ei ollut valmiiseen. Sitten kolmivuotiskaudella tuumasin, että tehkööt varsan, ettei seiso tyhjän panttina. En ole myöskään koskaan raaskinut luopua vanhoista kisatammoistanikaan, joten ne ovat sitten siirtyneet varsomispuolelle. Onhan siinä sitäkin, että kun ei ole omia lapsia, niin varsat on mun lapsia. Välillä on ollut niin huonoa tuuria, että olen uhannut lopettaa koko homman. Silloin olen pitänyt taukoa. Sitten olen sortunut taas. Se on addiktio. Aina kun kevät alkaa pilkottaa, alan tutkia orivaihtoehtoja.
Mikäs täällä on Pullukan ja Hilpan asustellessa!
Viimeisimmät kommentit