Naurattaahan se, jos ei itketä!
Kun on oikein viitseliäällä ja huumorintajuisella tuulella, tekee mieli sovittaa taas satuloita. Olenhan sovittanut jo aiemmin 53 satulaa. Tällä kertaa törmäsin veisbuukissa toverini Kylmälän Outin itse kehittämiin penkkeihin. Ensinnäkin, kuka kehittää itse satulan? Ja toisinnäkin tulee kodistaan Skotlannista Suomeen kainalossaan kaksi penkkiä, joista toinen on koulu- ja toinen estesatula? Outihan se. Erikoisnainen.
Outi putkahti tallin pihaan ja oli yhtä aurinkoa. Oli lähdössä meikä-sovituksen jälkeen takaisin nykyiseen kotimaahansa Brittein saaristoon. Aikoi ottaa torkut lentokentällä lepomunassa vai mikä hitto se oli. Unimuna! Se se oli. Kuka menee lentokentälle nukkumaan munuaiseen? Outi menee. Nauruksihan se meinasi mennä koko touhu, kun koko ajan käänsin Outille mitä ”kuuluisa Pullukka” tuumii koko touhusta. Nähdessään Pullukan selän Outi sanoi: okei. Onhan se aika lyhyt – ja leveä. No shit, sherlock. Satulalle on tilaa lähemmäs kymmenen senttiä ja leveyttä vastaavasti ns. ”tarpeeksi”. Sovittajan ilo!
Outi ei moisesta hätkähtänyt. ”On sitä kuule sovitettu semmoisiinkin pirttipöytiin, ettet arvaakaan.” Oikein hyvä. ”Saanko pilan päiten sovittaa koulusatulaakin?” kysyi Outi. Toki. Vaikka ei siitä kauppaa synny. ”Miksei”, kysyi hän. No ihan tervemenoa kokeilemaan kouluratsastusta tuolla hevoisella. Ei tule hyvä mieli.
Toiveikas koulusatulan sovitus.
Ja pläts, siihen jysähti satula. Ihan okei mitta pituudessa, sama kuin tämänhetkinen Albion. Ja nyt tulee merkillinen juttu: tämän satulan kaaren saa ruuvattua isommaksi tai pienemmäksi selästä! Nuppi auki ja kuuskulma-avain sisään ja eikun ruuvaamaan. Sen voi tehdä myös selästä jos tuntuu, että nyt on kireällä penkki. Outi on keksinyt pyörän! Ja hienoa etukaaressa oli myös se, että sen metalliosat ovat lyhyemmät kuin muiden vaihdettavakaaristen. Antaa siis enämpi tilaa lavalle, jota meillä on PITKÄLTI.
Ihmeellinen kolonen.
Olin sonnustautunut tilaisuuteen verkkareilla ja teepaidalla. Pikanttina lisänä lyhyet kumisaappaat ja pitkät villasukat. Mikäs siinä on ihmisen ratsastellessa kun asukin on kunnossa. Ennen kuin pääsin selkään piti toki hakea pidempi satulavyö. (Miten voi olla.) Heti hypättyäni selkään tajusin, että näinhän ihmisen pitää istua: keskellä satulaa! Olen killunut nykysatulassani takakaarella, vaikka olen lähes työkseni yrittänyt istua kunnolla. Saakkels! Ihanaa! Voiko näinkin elää?
Pullukka oli tietysti ihan kypsänä kun keskellä päivää revitään laitumelta kun oli juttukin kesken laidunkaverin kanssa ja ruoka-aikakin alkoi jo häämöttää. Pullukalla oli ns. ”mulla on kana uunissa” -ilme. Siitäpä en taaskaan piitannut, vaan kannustin hevoseni laukkaan ja seisoin jalustimilla sydämeni kyllyydestä, KOSKA VOIN! Tiedättekö miten raivostuttavaa on kiikkua jalustimilla, kun koko ajan meinaa kaatua taaksepäin? No, todella ärsyttävää. Tietty olin kuvitellut, että se on oma vikani, koska se yksikin satulaniekka sanoi, että ei sinulle mikään satula sovi, koska istut niin huonosti. No enkä istu!
Kevyt istuntani on ihan okei! Ainakin jos vertaa esim. käärmeisiin tai hirviin.
Outilla alkoi olla unimunan kuva silmissä ja suoraan sanoen itsellänikin, joten sanoimme heipat ja kinusin häntä jättämään penkin minulle illan estetunnille. Sovittiin, että postitan sen sitten perästä. Mitä jos haluankin pitää penkin? ”Ethän sä millään voi”, sanoi Outi, ”sullahan on mustat suitset ja toi satula on ruskea.” Asiansa osaava ihminen.
Illalla hypeksin piiiiiitkästä aikaa. En voi olla varma olinko ruosteessa vai olinko muuten vaan hiukka irti, mutta olihan se pikkuisen semmoista räpeltämistä. Ja juuri kun alkoi mennä putkeen, kännykästä loppui muisti. Tyypillistä. Onko muillakin aina se, että hevonen menee maailman hienoimmin, kun maneesissa ei ole ketään muita? Justiinsa.
Tässä hiukka infoa sovittamastani penkistä: http://aiversport.com/aiver-luxe-2858i
Viimeisimmät kommentit