Kas kävi nimittäin niin, että tänä vuonna Hevosalan somegaalaa juhlittiin verkossa. Sehän nyt on selvä, että näin tehtiin, niin kaikki muutkin tekevät nyt. Olin laittanut muistiin, että pitääkin seurata! Ja kas, niin kuin ehkä joku muukin vanha ihminen, minä unohdin! Lähdin muina miehinä maastoon Hilpan, Fannyn ja Maijan kanssa. Positiivista: maastoretki oli fantastinen. Negatiivista: en nähnyt somegaalaa. Toivottavasti oli kivaa! Ja kun vihdoin rantauduin kotiin, muistin, että ai niin kilpailu! Instagramissa olikin jo tieto, että tulokset ovat selvillä. Ja se on nyt sitten sillä tavalla, että VOITETTIIN AIKA RÄMÄKÄSTI!

SUURKIITOS KAIKILLE ÄÄNESTÄNEILLE! Lupaan vastedes pitää PALJON useammin arvontoja, jossa voi voittaa jotain kivaa!

Nyt vaan jatketaan samaan tahtiin kuin tähänkin mennessä, ellei jopa paremmin. Mitenköhän se onnistuisi? Sellaista olen miettinyt, että eikö vaan olisikin kiva, jos täällä Kavioliiton puitteissa olisi myös palveleva osio: sellainen, josta saisi esim. selailtua listoja ratsuttajista, fyssareista, aikuisleireistä, klinikoista, luennoista ja toki hintariehoista. Kenties ratsastusmatkoista ja kursseista? Minun mielestäni olisi. Kun me nyt melkein kaikki ollaan kuitenkin tätejä, joiden elämää ovat hevoset yhtäkkiä alkaneet ohjailla, olisi hienoa, jos tietoa ja hyödyllistä infoa ei tarvitsisi kotieläinten kanssa etsiä pitkin INTER-Netiä? Niin minustakin! Siispä laitan mietintämyssyn päähän ja alan kohta toteuttaa.

Ennen sitä on kuitenkin hommaa: sain M. Yrjövuorelta kolme jumppaliikettä, jotka minun täytyy toistaa joka päivä. Kahden viikon jälkeen tapaamme taas, ja saan lisää jumppaohjeita. Sillä aikaa Hilppa saa TOIVOTTAVASTI puhtaat paperit ell-Monalta (el Mona, kuulostaa ihan joltain kolumbialaiselta KAUPPIAALTA.) Mutta jos ei saakaan? Kannattaako sitä miettiä?

JOS Hilpuri saa puhtaat jauhot pussiinsa, tapaamme ensin fyssarin. Hän tarkistaa millä tavoin Hilppa on kompensoinut mitäkin ja miten sitä saadaan purettua. Tämä siis ENNEN kun alamme reenata. On muuten eka kerta kun tällaisiakaan asioita tulen ajatelleeksi. Kyllä sitä varmaan voi suoraankin alkaa reenata, mutta miksi ihmeessä, jos fyssarin avulla sen saa tehtyä oikein alusta asti. Saattaapi olla seuraava saikku taas askelta kauempana!

Nyt ollaan kekkaloitu maastossa ja PALJON. VOI JESTAS, että se on ihanaa! Ja yhtenä päivänä meillä kävi vieraita. Lyyli-heppa lähti toiselta puolelta Espoota käymään matkoilla meidän tallilla. Hän kääntyi vuoden vaihteessa viisi, joten kaikki on uutta ja ihmeellistä, elämäkin. Matka meni hyvin ja Hilppa oli hyvin kiltti vieraalleen.

Tänään suunnittelin jo aamusta, että aloitan KEVÄTLENKKEILYN. Kun se on kerran päätetty, se sitten aloitetaan. Nyt odotan, että piikkilenkkarit kuivuvat, koska tyttäreni kävi niillä jossain joessa. Lupaus on pidettävä!