On täysin mahdollista, että törmään Steve Guerdatiin ja rakastumme ja muutan Sveitsiin.

On täysin mahdollista, että törmään Steve Guerdatiin ja rakastumme ja muutan Sveitsiin. Kuva: Satu Pirinen/HIHS

Taas se on tulossa, Helsinki International Horse Show. Itse asiassa en ole ihan varma onko se sen virallinen nimi, itse puhun yleensä Hissistä. Kyseessä on kuitenkin Suomen suurin ratsastusalan tapahtuma, aika monilla mittareilla. Viimeiset vuodet ovat keränneet sen 40 000 hevoshullua Hartwallille tai jäähalliin. On se iso lauma. Jos lasketaan paljonko se tuo rahaa kulmille, niin paljon. Paljon sen järjestämiseenkin kyllä menee. Pelkät kilpailujen voittosummat ovat 450 000 euroa. Jollei moisia rahoja löydy, ei ole World Cupiakaan. Ne on siis ns. kaivettava jostain. Joku miettii mihin sitä World Cupia tarvitaan. No jollei Suomella ole omaa World Cup -osakilpailua, ei ole myöskään pääsyä muiden maiden WC-kisoihin (tsihi.) Siihen tyssää sitten myös esteratsukkojemme mahdollisuudet valloittaa maailmaa.

Juorut kertovat, että lippujen hinnat ovat niin korkeat, koska kilpailujen järjestäjä Tom Gordinin taskut ovat niin syvät. Saisi olla kyllä melko syvät taskut. Ensinnäkin, jos pelkät palkintokulut koko viikonlopusta ovat 450 donaa, ne ovat noin kolmanneksen koko budjetista. En usko, että jäähallin vuokraaminen/tallien rakentaminen/kisapohjan rakentaminen/esteiden rakentaminen on myöskään mitenkään edullista hommaa, saati kiitollista. Tom Gordin on AINOA ihminen, joka on työskennellyt Horse Showlle kaikki nämä miljoona vuotta. Parhaimmillaan hänellä on ollut KAKSI työntekijää, tällä hetkellä on yksi. Ei sillä organisaatiolla ihmeitä tehdä. Ja miksi ei ole enempää henkilökuntaa? Kun ei ole varaa.

Juulin heppa on aivan samannäköinen kuin mun.

Juulin heppa on aivan samannäköinen kuin mun. Kuva: Satu Pirinen/HIHS

No eikö ole?

No eikö ole?

Juorut kertovat, että hallin olosuhteet ovat epäedulliset milloin kellekin. Ihan varmasti on, sinnehän ei ole rakennettu tallia jatkuvaan käyttöön. Reissuhepat joutuvat kestämään karvan verran karumpaa menoa kuin kotihevoset.

Juorut kertovat, että jos hevosesi kvaalautuu kisaamaan Horse Showhun, pitää maksaa jotain 500, että pääsee koko kisaan. Aivan, näin on! Vaikka summasta en olekaan ihan varma, mutta paljon kumminkin. Se unohdetaan monesti mainita, että hevosen kyljessä pääsee 4 henkeä messuille koko viikonlopuksi. Siitä voi pikaseen laskea kannattaako se. Aika helposti kannattaa.

Juorut kertovat, että kouluratsastusporukka olisi suivaantunut, koska kouluratsastus on jäänyt tapahtumassa niin vaatimattomaan osaan. Näinhän se on. Yleisölajia siitä ei saa ihan helpolla. Ei niitä huippuluokan kouluratsastajia tunnu olevankaan kovin montaa, kun luokat ovat pieniä. Kenen syy? Etsitäänkö syyllinen ja ammutaan? Se yleensä auttaa.

Joko kerron oman mielipiteeni? Kiitos. On ihanaa, että joku ylipäänsä järjestää JOTAIN. Arvostan jokaista kisajärjestäjää ja tapahtumajärjestäjää, joka yrittää organisoida tapahtuman, jossa ihmiset viihtyvät. Siis edes YRITTÄÄ. Minusta ei siihen ole, mutta haluan kernaasti hiippailla tapahtumissa koko viikonlopun muiden hevoshullujen seassa. Ihan missä vaan, Tampereella, Helsingissä, Tallinnassa. Kiitos teille, jotka annatte minulle kerran vuodessa mahdollisuuden sanoa: sori, nyt ei käy, olen koko viikonlopun heppamessuilla.

Ja marisijat: kootkaa itsenne. It’s not that bad.