Omistan hevosen, jolla yritin ratsastaa monta vuotta. Toisinaan se onnistui ihan hyvin. Alku oli hankalaa. Ihmettelin, miksi olen niin huono. Lopulta kävi ilmi, että hevonen ei halunnut liikkua eteenpäin, koska se oli kipeä.

Kiusallisen myöhään sitä tajuaa asioita! Ei minulla ollut hajuakaan, että hevonen voi vatsaongelmien takia jumittaa. Kakka, karva ja ruokahaluhan olivat mitä mainioimmat! Eikä satuloidessakaan kiukutellut!

Voihan syy liikkumattomuuteen olla vaikka mikä, mutta kun vaikka mitä tutkittiin ja tulos oli nolla. Ajan mittaa alettiin etsiä syyllistä vatsasta, ja sieltähän se löytyi.

Kun sitten ratsastelin parilla terveellä hevosella, jotka oli vieläpä kouluttettu hyvin, tajusin, kuinka syvällä olin käynyt. Ei minun kyvyissäni mitään vikaa ollut.

Oli sellainenkin aika, kun ratkaisin hevosen kaikki vaivat antamalla hevoselle vapaapäivän. Varmasti se on joskus paikallaan sekin, mutta kyllä liike on yhä vain lääke melkein mihin hommaan tahansa. Ihmiselläkin! Oma selkä jumittaa tämän tästä, mutta jännästi painnonostotreenien jälkeen ei jumita enää ollenkaan. Venyttely ei paljon lämmitä, jos ei ole lihaksia, mitä venytellä.

Hevonen haluaa lähtökohtaisesti liikkua. Jos se ei halua liikkua, se on joko kipeä tai opetettu olemaan liikkumatta. Harva varmaankaan tahallaan sellaista opettaa, mutta kyllä sellaista sattuu. Esim. ystäväni hevonen oli koulutettu 3-vuotiaana kävelemään kierros kentällä ja pysähtymään sitten porkkanalle. Sitähän se sitten pyrki harrastamaan vastakin, ja voin kertoa, että sellaisella ratsastaminen oli aika haastavaa. Joka kierroksen jälkeen STOP.

Kun jomottaa ja vituttaa, tekee mieli jäädä sohvalle. Monesti jääkin, mutta ei se ole niin justiinsa, koska me ihmiset ollaan petoja. Jos taas itseä jumittaa ja vituttaa, se ei tarkoita sitä, että hevosen pitää jäädä ”sohvalle”. Hevosen pitää päästä juoksemaan, se on pakoeläin. Vaihtoehdoista LAUKKAAMAAN vai TALLIIN, laukkaamaan on aina parempi vaihtoehto.

Mikä tässä sitten on niin vaikeaa?

Mielipiteitä on juuri niin monta kuin ihmisiäkin. On niitä, jotka väittävät hevosen ”kokeilevan” pitääkö liikkua. On myös niitä, jotka sanovat, että ”se on tuollainen”. Ja sitten niitä, jotka ehdottavat vaivaa A, niitä jotka ehdottavat vaivaa B ja niitä, jotka ehdottavat vaivaa C. Kaikkiin toki eri hoidot. Amatööri-hevosenomistajan tehtäväksi jää maksaa kaikki tutkimukset ja olla suututtamatta ketään. Yksi huutaa, että piikitä, toinen, että älä herran tähden siihen lähde. Ole siinä sitten neuvokas.

Perkele.

Eli: iloitse niin kauan, kun hevosesi haluaa liikkua! Ja jos se yhtenä päivänä ei haluakaan, älä vielä lannistu. Paskoja päiviä on kaikilla.

Tsemppiä marraskuun paskuuteen ja päätösten tekoon!