Talvilajihan tämä on, ratsastus! Senkun vain menet sinne hankeen ja viiletät.

Paitsi että.

Oletko klipannut hevosesi? Jos olet, laita sille edes ratsastusloimi, ettei se kylmety selästä. Selän lihakset ovat useilla arat kylmettymiselle. Toki loimenriekale on hyvä laittaa kiinni niin, ettei se lepata, ja hevonen ampaise kauheaan kiitoon ihan erikseen pyytämättä. Ja sitten tietysti toivot, ettei tule hiki.

Mutta jee, siellä on lunta! No se on totta, mutta nyt kun on nollakeli, niin tilsathan siellä tulee. Jos on tilsakumit, niin vähintään kenkä jää hankeen. Itsellä jäi viime talvenä SILMÄLASIT hankeen. Muutenkin, kun on vuorotellen pakkasta ja plussaa, lumen pinnasta tulee kova ja terävä, voi tehdä haavojakin. Kannattaa suojata kintut suojilla ja putseilla! Paitsi että sinnehän ne jää hankeen molemmat. Eli ei sittenkään mitään.

”EI TÄÄLLÄ KETÄÄN AINAKAAN TAKAA AJETA”

Jos nyt käy niin, että puuterilumelle pääsee usvattelemaan iloisella hepalla, saattaa käydä niin, että heppa on niin iloinen, että ratsastaja suistuu selästä. Onhan se mahdollista, että hevonen jää viereen seisomaan ja odottamaan, että ratsastaja kaivautuu lumivyörystä esiin, mutta moni tuntemani hevonen on kyllä juossut jo hyvän matkaa ties minne. Ehkä muiden hevosten luo, siis tarhoille. Siinä rytäkässä onkin sitten jäänyt toinen jalustin johonkin ja ohjat on poikki. Kun nyt tarhoille asti pääsee, niin repiihän se karkulainen joutessaan vielä ainakin yhdeltä kaverilta loimen päältä. Ohhoh.

Voipi toki olla, että lunta ei ole, ja on pelkkää jäätä. Se saattaa olla melko kusista, sillä on mahdollista, että hevosesi tarhakaveri ajaa hevostasi takaa, ja kun hevosesi siellä tarhassa liukastelee, niin haavojahan siitä tulee ja vähintään jumi. Ei sitten liiku maneesissa enää mihinkään. Kevättä odotellessa.

Uskomattomalla tuurilla pääset kerran talven aikana luukuttamaan hevosen kanssa jäälle niin kovaa, että onni muuttaa sydämeesi asumaan. Muista se tunne, sillä voi olla, ettet koe sitä enää koskaan.

Kuva: Maria Hintikka