Pikku pakkaset ovat saapuneet. Eivät ihan joka päivä, mutta silloin tällöin. En tiedä teistä, mutta meidän kopukka on aina pakkasella pikkuisen dynaamisempi. Juoksuttaessa saattaa potkaista vallan takakavioilla ilmaan ja ottaa jokusen kaahausaskeleen. Yleensä lopettaa kun komennetaan. Väsähtää pian.
On käynyt niinkin, että olen selässä, kun äkkinäinen pakkasen taju iskee. Vasta reilu viikko sitten purin pölyä, kun hevosen riemu tulvi yli. Henkilökohtaisesti en ole tottunut murtamaan omia tai toisten luita, joten putsasin housuni ja kiipesin takaisin selkään. Perse oli kipeimmillään seuraavana päivänä. Mutta hei – se on vaan perse! Niitä sää nykyään kaupastakin.
Pureutukaamme siihen, mikä hevosia vaivaa, kun ne riehuvat. Tilanne: hevonen pukittelee ja ottaa lähdöt maneesissa.
Tulkinnat ja käyttöohjeet:
A) Se on kipeä. Se haluaa pakoon. Tule alas ja vie hevo lääkäriin.
B) Se on virmalla tuulella ja haluaa osoittaa sen. Ei osaa puhua, niin pukittaa. Se on hevosen huumoria. Istu tiukasti je pidä suunta eteenpäin. Hyödynnä seiniä etsiessäsi jarrua.
C) Se sekoaa muista hevosista. Poistu alueelta äläkä palaa ennen kuin hevosesi on ollut tekemisissä muiden hevosetn kanssa. Hevosen kuuluu kestää toisia hevosia, koska ne ovat sen lajitovereita. Onko se joskus aiemmin päässyt tutustumaan muihin hevosiin? Aloita harjoittelu.
D) Se on hullu. Tule alas. Kuka sen on hulluksi tehnyt? Selvitä asia ja korjaa tilanne jos se on korjattavissa. Jos ei, laita pataan. Vilkkuvat silmänavalkuaiset eivät ole ilo kellekään.
E) Laita tähän oma tulkintasi ja kerro käyttöohjeet.
Uskon, että vaikka kehitymme hevostenymmärrystaidoissamme kuinka pitkälle, joudumme aina kestämään x määrää pukkeja ja lähtöjä. Hevonenhan on tiettävästi eläin. Eläimiä ei voi koskaan hallita kokonaan. Mitä sen sijaan VOI hallita, on oma pelko. Mitä enemmän tietää, sitä vähemmän pelkää, eikö? Jos hevonen on kerran vetänyt lennokkaan pukkisarjan, ei se välttämättä tarkoita, että se harrastaa sitä vakituisesti. Ei sitä myöskään kannata pelätä aamusta iltaan. Silloinhan harrastuksesta tulee kovin rasittava ja tennis alkaa vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta. Jos pidät hevosista, opettele lukemaan niitä. Se ei ole kovin vaikeaa.
Pohjaviiva: älkää pelätkö hevosianne! Nehän pelkäävät jo valmiiksi yhtä ja toista ja jos tekin alatte pelätä, niin siitähän syntyy yksi massiivinen kauhugalleria.
Onnen vuotta kaikille ja härligen joulu!
T. Unski & Emäntä, sulassa sovussa
E) Pakkanen puree, se on siis peto. Hevo on pakoeläin, siispä kaikkialta hyökkäävää pakkasta ladataan ensin tauluun ja sitten kirmataan pakoon. Voipi olla, ettei kyytiä ehditä pelastaa siinä vaiheessa, kukin huolehtikoon omasta hengestään. Ratsulle on kerrottava, ettei pakkanen ole paha, vaikka saattaakin yllättää. Pari loimea ja kolme vilttiä voi suojata pahimpia pelkureita, ja tarvittaessa voi laittaa pintelit kainaloihin asti. Suosittelisin kuitenkin karaistamista yhdellä satulaloimella ja/tai viltillä, jos ratsu on niin jalosukuinen, ettei sillä edes karva kasva. Alkukantainen suomenratsu onneksi kasvattaa kunnon talvikarvan, joka kunnon treenin jälkeen kuivuu ehkä ensi kesään mennessä.
Lauantaina jouduin (välillisesti) pakkasen runtelemaksi. Vanhimman lapseni pv-ruuna sai totaalisen pakkasen pureman ja mamma päätyi tantereeseen. Tuloksena on mustanvihreänkeltaisenkirjava vasen jalka ja vääntynyt oikea polvi. Tapahtuman jälkeen jäin miettimään tapahtumaa ja sen syy-seuraus-suhteita.
Tässä syvällinen tulkintani asiasta:
Olettehan kuulleet termistä Brain Freeze? Kyllä, brain freeze liittyy talvisiin, hallitsemattomiin kohtauksiin kaviokkailla. Hevonen yksinkertaisesti saa Brain Freeze kohtauksen josta pääsee eroon vain totaalisella (ratsastajan)ravistelulla ja säntäilyllä.
Käyttöohjeena on se että et ratsasta talvisin. Se toimii, mutta niinkuin tiedämme, emme jätä jäätelöäkään syömättä brain freezen pelossa….