Istuin kerran prätkäbileiden baaritiskillä ja join olutta. Vieressäni seisoi puukkareissa mopomies, kaljapullo kädessään myös. Hän kiroili antaumuksella. Kyselin mikä sieppaa miestä kesken juhlan. Hän manasi kosahtanutta moottoripyöräänsä. Oli kuulemma koko talven laitellut vehjettä, ja nyt kun pääsisi kisoihin, niin eikö se paska leviä käsiin saman tien.

Kysyin onko tullut paljonkin laitettua rahaa vehkeeseen.

– Kaikki, sanoi mies.

Onko aikaa kulunut satoja tunteja?

– Vähintään, sanoi mies.

Kuulosti oudon tutulta. Jaa mutta kas, keskusteluhan olisi voitu käydä myös hevosihmisten kesken. Koko talvi on kerätty intoa, kuntoa ja voimaa ja kisakauden kynnyksellä PAM, jänne/hankkari/polvi/kavio/selkä/niska kaputt. Neuvokkaimmat teistä tietty huomauttavat, että jos hevosta treenaa ja ruokkii oikein, se ei leviä. Kunpa asia olisikin niin. Sillä leviäähän se, toisinaan, ihan tuosta vaan. Ikään kuin vittuillakseen, mutta ei kuitenkaan. Samalla logiikalla, millä kielletään uusinnan vikalle esteelle, vaikka ei muuten kielletä ikinä ja lähestyminenkin on ihan okei. Because it’s possible.

Ilmeisesti takkini on nyt ollut liikaa auki, sillä meidän virkaa tekevä heppa ontuu nyt. Mistään ei turvota eikä ole lämmin, eikä oikein saa edes selvää mistä se on ep, mutta on kumminkin. Edistys hepan kanssa onkin ollut huimaa. Aivan yletöntä, suorastaan. Kaveri on mitä yritteliäin ja yhteistyöhaluisin. Upea.

Ja nyt viittaankin nerokkaan Kasper Strömmanin blogiin, jossa mystinen hallitusneuvottelija Jukka Saaresmaa peräänkuuluttaa, että koko ajan tässä luonnon eteen tehdään yhtä ja toista, mutta mitä antaa luonto takaisin, no ei mitään! Sama vika täällä. Ei tajua hevonen ollenkaan mitä kaikkea olen sen eteen tehnyt. Siis hevonen lajina, ei välttämättä yksilönä. Kyllä ei ole yksi tai kaksi tuhatta kilometriä, jotka on poljettu hevosen hyvinvoinnin vuoksi.

Ja tässä on kiitos. Kostoksi oheistan tähän kuvia virkaa tekevästä hevosesta ei-ihan-parhaasta kulmasta.

Pientä hölkkää hitaalla liekillä.

Pientä hölkkää hitaalla liekillä.

Epävarmoin katsein, onkohan se tukka kuitenkaan hyvin. No ei ole.

Epävarmoin katsein, onkohan se tukka kuitenkaan hyvin. No ei ole.

No okei, ollaan sitte nättinä ja kiinnostuneena.

No okei, ollaan sitte nättinä ja kiinnostuneena.