Voi herran tähden, ettei täällä taas tervettä päivää näe kukaan! Iloitsen toki siitä, ettei COVID ole vieläkään osunut meihin, vaikka läheltä on liipannut. Sen sijaan kaikki varmaan muistavat, kuinka taluttelin Hilppaa puolisen vuotta hankkarivamman takia, vaikka pienen, mutta silti. Nyt Hilppa on täydessä terässä. Hyppääminenkin on aloitettu.

Mutta ei helekkari.

Olin viime viikon Keiteleellä Kavioliittoleirillä, ja kappas, että 52-vuotias ihminen, ratsastettuaan kaksi kertaa päivässä ja ajaessaan kuutisen tuntia Suonenjoen kautta kotiin onkin aivan selkävammainen. Voivoi. Tällä kertaa vaiva on sellainen, että kevyt ravi on ihan mahdoton ajatus. Jokainen satulaan laskeutuminen aiheuttaa sähköiskun. Jipii. Tänään uskalsin kokeilla, josko selkä olisi jo parempi, mutta muutaman raviaskeleen jälkeen uskoin, että ei. Eilen kävin maastossa kävelemässä, ajattelin, että jospa rento, pieni liike olisi hyväksi. Olihan se, mutta vastaavasti nopea sivuloikka ei ollut. Kiipesin tyynesti alas ja kävelytin hevosta loppumatkan.

Joku voisi sanoa, että perkele.

Kävelemisen edut: alhaalta saa kuvan molemmista.

Kostoksi kävin eilen lenkillä. Se tuntui ihan yllättävän kivalta, mutta illalla valkeni, että taisi olla virhe sekin. Onneksi kaverilta löytyi lääkettä, joka rauhoitti tilanteen hetkeksi.

Koira ontui viime viikonloppuna. Ajattelin, että jos vielä jatkaa ontumista maalla, vien sen siellä lääkäriin. Pyh! Sehän elpyi melkein heti. Hoitomuodot: uiskentelu järvessä ja kanojen vahtiminen pihalla. Yleinen asianmukaisuuden valvonta. Nyt koira on kunnossa. Mikäköhän itseen toimisi?

Kanain jäljillä.

Tjaa! Heinäkuun alun puolella Hackmanin Petra täytti vuosia, ja piti isot bileet maneesissaan. Tanssittiin siellä kuin heikkopäiset – ja kas! Aamulla oli selkä kuin uusi! Siis: on lähettävä BAILAAMAAN.

Tässä on Papu. Hän on tämän kesän poikia.

JA SITTEN PULLUKKA-UUTISIA: Rouva ultrattiin: tyhjä oli. Lienee luonnon viisautta, että näin oli. Ravinto imeytyy melko huonosti, eikä läskiä meinaa saada päälle oikein millään. Syynä on IBD. Ehkä se on sitten ihan okei, että hän ei enää raskaudu. Olkoot sitten osapäiväduunarina rakastavien ratsastajien ilona! Muuten rouva nimittäin voi oikein hyvin.

Pikku Poppana on hienossa vedossa. Nyt vain toivotaan, että jatkaa samaan malliin. Rinnassa ollut pallukka saatiin hallintaan ja elämä jatkuu. Mistä se tuli? Herra tietää. Eikä tarvitse kertoa. Kolme kertaa laseria ratkaisi asian. Viimeinen verikoekin oli pelkkää plussaa.

Kai tää tästä. Siis oma selkä.

Tässä kuva selästäni. Kuvan hevoset eivät liity.