Terveisiä tallilta, jonne kuului tänään kummia, mutta maanantaina meillä oli AIVAN SUPER tunti, jolloin mentiin vastalaukkoja, ja against alla odds ME OLTIIN TYTTÖSEN KANS AIVAN HUIKEITA! Kaikenlaista supervoimaa sitä toisinaan löytyy paitsi hevosesta, myös itsestä. Pahoittelen kuvien puuttumista tilanteesta, mutta kuvaaja (lapseni) on mökillä Ähtärissä. Ei se ehkä näyttäisikään ihan niin hienolta, mutta tuntu pirun hienolta. Se saa nyt riittää. Liittyyköhän tunnin onnistumiseen millään lailla se, että heti kun meinasin aloitella alkuverkkaa, Ope ryntäsi paikalle ja otti jalustimet pois. Ok, sitä olin jo tavallaan odotellutkin, että koska se tulee, mutta siinä vaiheessa kun reisini alle laitettiin pienet solumuovimuoviputket, alkoi itku häämöttää. Sitten komennettiin laukkaan. Että kato rentoutuuu se  reisi, ettei purista! No pikkusen on vaikea puristaa, kun on putki siinä välissä. Laukkailin siinä aikani suuntaan ja toiseen ja oikeasti ajattelin, että näin se tunti sitten menee, tuskissa. Mutta sitten Ope ottikin ne pois. Aloitettiin ihan normi avoväistö-ulkotaivutus-vuoropuhelu, joka näytti alkuun kaiketi aika rumalta. Sitten Ope sanoi, että ajattele sitä sisempää istuinluuta ja ikään kuin työnnät sillä kopukan mutkalle. Johan valkeni! Näin monta vuosikymmentä ja nyt mä tajusin. Sen jälkeen harjoite sujui kuin tanssi.

Tässä kyllä sujuu, kiitos kysymästä!

Sitten aloitettiin vastalaukkashow, jonka alku oli kuin huumorielokuvasta. Vastalaukan nostoyritys kirvoitti merkittävän ravin, jonka tuloksena hevosen naama toki hapuili pilviä. Ihanaa. Ei näin, siis. Sitten Ope sanoi, että tulet nääs pikkusen uran sisäpuolelle ja käännät häntä sitten takaisin uralle, jolloin hän on otollisesti asetettu ja tsip! Vastalaukka lähtee. Ja lähtihän se, kuin kuppa Töölöstä. Eli hyvin. Ihan tykkinä vedeltiin! Ja arvatkaa onko myötälaukka sen jälkeen melko sujuvaa? No on kyllä. Suosittelen lämpimästi.

Voiko olla, että lopputunnin onnistuminen liittyi a) siihen, että en puristanut reisillä hevosta ensinkään tai b) siihen, että oivalsin ainakin kaksi asiaa, joita olin kipuillut sen 20 vuotta? Arvaa oikea vastaus ja voita pyyhekumi ja viivain!

Heppa sai ansaitsemansa vapiksen siihen päälle. Emäntä läks nimittäin mielenosoittamaan Helsinkiin! Voi että, oli Anssi Kelaa, Antti Holmaa, Anna Puuta ja ketä meitä oli. Ihan mahtavaa. Ketään tallikavereita ei näkyny, kai ne oli tallilla. Kerrankin minä olin IHMISTEN ilmoilla, toki koirat mukana.

Lähös mielenosotukseen, jätä viesti.

Tänään menin sitten pakkoruotsijumpan jälkeen laittamaan hevosta kuntoon ja ihmettelin, että kylläpä repii päätään poni. Ajattelin, että josko on paarma tai joku. No ei ollut, sitten huomasin, että siunakkoon, sillähän on takahampaiden kohdalla karmea turvoke. Justiinsa siinä kuolainrenkaan kohdalla. Ohhoh. Otin sitten vehkeet pois ja menin juoksuttamaan riimun kanssa. Hän vaikutti tyytyväiseltä ratkaisuun. Joku sitten kehotti kaivelemaan hepan suuta myös sisältä, josko syypää löytyisikin sieltä. No, sielläkin oli pattia, että enpäs tiedä oliko ulkona vai sisällä ensin. Hampaat raspattiin noin kuukausi sitten, että siitä ei voi olla kyse. Tyttösen parhaalla ystävällä oli silmä turvoksissa kun hain heidät ulkoa, jotain kaiketi kyseessä on suunniteltu, yhteinen saikku. Annoin yöksi Metacam-tällin, onpahan Tyttösellä leppoinen yö. Sinne se jäi syömään melko onnellisen näköisenä, ei jäänyt pyytelemään, että kaivatko vielä mun suuta, jooko.

Tää kuva on vielä niiltä ajoilta, kun suitsia sopi käyttää. Patti on JUST kuolainrenkaan alla.

Palaan huomenna rikospaikalle. Jos turvokki ei ole laskenut, soitan poliisit. Siihen asti, moi ny!