Opetin juuri viime viikolla Kapser Strömmanille (Vuoden graafikko 2013), että hevosen taakse ei saa mennä. Tai saa, mutta ei kannata. Siellä voi joutua iskun kohteeksi. Isku tulee kaviosta, ja se tekee kipeää. Potkaisu ei välttämättä johdu siitä, että hevonen olisi jotenkin hyökkäävä, vaan voi johtua vaikka mistä muustakin. Hevonen on potkaisevinaan seinään merkkinä naapurille, mahan alla on jotain kutittavaa, tai ihan vaan tekee mieli huitaista jalalla ilmaa. Hyvin harvoin olen nähnyt hevosen erikseen tähtäävän ihmiseen, mutta on niitäkin. Itse asiassa olen törmännyt potkiviin hevosiin niin vähän, että kerran yhdellä ratsastuskoululla kävelin käytävällä talutettavan hevosen ohi, ja yhtäkkiä tunsin kivun sääressäni. Ihmettelin, että puriko minua jokin muurahainen, vai mistä äkkinäinen kipu. Olin ihan öönä. Sitten tallikaveri sanoi, että ei kun tuo potkaisi sinua ohimennessään. Hevonen potkaisi! Olin niin ihmeissäni, että vieläkin kummastuttaa. Ettäkö minua potkaisi, miksi ihmeessä? Mutta enpä tiedä mitä mahtoi yhdellä olla mielessään. Ne kun eivät kerro.

Nokka vaarassa! Kuva: Mari Stendahl-Juvonen HUOM! Tilannekuva, hevonen singahti äkkiseltään.

Hevosen hampaita on melkein vaikeampi välttää, sen naama kun ylettää pitkälle. Jos hevonen haluaa ihmisestä pienen palan, se on kyllä aika nopea toimissaan. Miksi se sitten haluaisi niin tehdä, on aivan eri juttu. Eli en tiedä. Meidän hevosistamme Pullukka näykkii, jos joku asia ei miellytä. Esim. kiima-aikana, jos rouvaa harjataan väärästä paikasta, hän haukkaa ilmaa naama muilussa. Se yleensä riittääkin merkiksi! Ei tulisi mieleenkään harjata väärästä paikasta, kun oikein neuvotaan. Useimmiten siis on kyse jonkun mittakaavan kivusta, ei välttämättä kovinkaan karmeasta. Kuukautiskipuja!

Hilppa ei muistaakseni ole koskaan näykkäissyt ketään ihmistä, nuorempia hevosia kyllä. Se kuuluu asiaan. SEN SIJAAN HILPPA ON KUNNOSTAUTUNUT NS. TURPAANVEDOSSA.

Tämä frouva tietää mistä häntä saa harjata ja mistä ei! Pylly kuuluu vauva-Hilpalle.

Kävi nimittäin tänään näin: olimme valoisan aikaan kävelyllä kaikki omilla jaloillamme, minä, koira ja Hilppa (Hilppa sai eilen EHV1-rokotteen!). Koska oli niin valoisaa, MAAILMA NÄYTTI IHMEELLISELTÄ. Alkuun piti pysähtyä kuuden metrin välein toljottamaan milloin mitäkin. Lopulta tahti löytyi, ja kävelimme kaikki kolme asiallisesti kävelytiellä. Eikös sitten yks kaks tien toisella puolella IHMINEN TULLUT TALOSTA ULOS JA KÄVELLYT AUTOLLEEN. Voi herran tähden, että siihen piti kiinnittää huomio selllaisella volyymilla, että Hilppa veti turvallaan minua suoraan otsaan niin, että silmälasit melkein painuivat silmämuniin. Kunnon kolahdus kävi, ja sanoin “aiperkelehullu, kattoisit vähän!” Sitten vasta huomasin, että vastaan käveli kaksi naista, jotka yrittivät hymyillä ymmärtäväisesti konklaavillemme. Koira töpsötti asiallisesti edellä ja hevonen löi naamalla ihmistä silmikkoon. Hitto, että kivisti! Ajattelin, että nyt on muuten huomenna musta silmä. Saapa nähdä! Hymyilin rouville kivustani huolimatta.

Onnekseni en ole itse saanut hevoselta turpaan sentään RATSASTAESSANI, mutta eräs kaverini on! Hän oli koeratsastamassa tulevaa hevostaan, kun heppa vetikin naamansa yhtäkkiä ylä-takaviistoon ja naps, kaverilta hampaat poikki. Se muuten kivistää myös! Tietysti kaveri osti hevosen. Pitäähän siinä nyt vähän ytyä olla. Olen myös nähnyt veren suihkuavan ihmisnenästä, kun hevosen niska jysähtää suoraan nenukkiin. Ai juma! Ei ole kiva.

Kysymys siis kuuluu: miksi kypärässä ei ole visiiriä? Se on ihan asiallinen tuote. Ja sinne alle joku pehmuste.

PS: KIRJA ON ULKONA, KIRJA ON ULKONA, KIRJA OOOOOON ULKONAAAAA!!!! Sitä saa mm. täältä: Hevosurheilu.fi

Kannen kuva: Anna Aalto