Kyllä, kävimme Lennokin kanssa hammaslääkärissä perjantaina! Sillä lailla oli tuuria, että vaikka oltiin pari minuuttia myöhässä, ei jouduttu ratsiaan. Vermossa nimittäin oli tuolloin ravit meneillään, ja KAIKKI raveihin tulevat ajoneuvot oli pysäytetty ja hevosten paperit oli tsekattu. Se olisi ollut meille arvokas reissu, sillä Lennin paperit olivat jääneet viime keikalla juuri samaiselle klinikalle. Oli pitänyt hakeakin ne sieltä, mutta arvatkaa muistinko. Sillä lailla toki onnekasta, että kun astuimme klinikalle, paperit lykättiin käteen heti. Niin että: KYLLÄ SITÄ TAPAHTUU! Kun aina sitä miettii, että kysyykö kukaan niitä papereita.

Lennin hammashistoriasta tiesin sen verran, että sudenhampaat oli poistettu viime syksynä. Kun poika oli keväällä ratsutuksessa, se kulki asiallisesti kuolaimen hyväksyen, kunnes loppuvaiheesta alkoi hieman venkoilla. Syy voi olla satulankin (kuka näistä tietää), mutta myös hampaiden. Alustavassa katsauksessa nimittäin Juti havaitsi yhden poskihampaan puuttuvan. Se toki oli ollut maitohammas, mutta ei sen olisi vielä kuulunut irrota. On voinut saada vaikkapa tällin, jonka takia se sitten lensi. Joka tapauksessa, tässä vaiheessa Juti kysyi tiedänkö varmuudella hevosen iän. sanoin, että tiedän ja ihmettelin miksi. ”Koska 3v 8kk kohdalla tapahtuu isoja muutoksia ja sitten taas 3v 10kk,” kertoi Holopaisen Jukka. Lenni oli tässä hommassa vähän etuajassa, sillä se on syntynyt 8.5. Se on nyt siis 3v 4kk.

Maitohampaita löytyi siis useita, myös edessä oli yksi jäljellä. Takana olevien parin maitohampaan kupeesta löytyi myös ientaskut, joihin oli jäänyt veristä heinää. Ei kiva, mahdollinen tulehduksen aiheuttaja. Sitä Juti kaiveli pois ja oli sitä mieltä, että yksi syy laihuuteen voi olla tämä hammashomma. Saapa nähdä. Oli kuitenkin sitä mieltä, että rautahampaiden ja säännöllisen, 6kk välein tehdyn raspauksen avulla kaikki saadaan kyllä kuntoon.

Sitten kysyin Lennin kielentilan koosta, koska kuolaimet toki tässä vaiheessa mietityttävät. Vastaus oli yllättävä: ”Yhdelläkään hevosella ei ole yhtään tilaa suussa, kun se laittaa sen kiinni. Hampaita on eri korkuisia luonnostaan, mutta kun hevonen sulkee suunsa, siellä ei ole tilaa. Se on täynnä. Siksi mahdollisimman anatomisesti muotoiltu (kolmipala) kuolain on hevoselle ystävällisin. Myöskään kokoa ei pysty mittaamaan mittanauhalla: eihän sinullekaan Katja käy kaikki numeron 40 kengät, vaikka se kengännumerosi onkin.” Ahaa! No tämä asettaa aivan uuteen valoon puheen ”kovista ohuista kuolaimista” ja ”pehmeistä paksuista”. ”Näin on,” Juti jatkaa: ”Onhan se loogista, että jos kuolain on iso ja painava, suussa on jo painetta ilman kättäkin. Kyllä kapeampi ja fiksusti muotoiltu kuolain on hevosen suun kannalta kaikkein ystävällisin.”

Okei! Näin sitä oppii! Tästä asiasta on varmasti ainakin sata eri näkemystä, mutta jos hevosen suuterveyden asiantuntija vuosikymmenien ajan sanoo näin, uskon. ”Jos joku perustelee asian toisella tavalla pätevästi, olen ilman muuta valmis muuttamaan näkemystäni,” Juti toteaa. Näin puhuu viisas ammatti-ihminen. Ei hirttäydy vanhoihin totuuksiin.

On siinä etunsa, että matkustaa huippuammattilaisen piiriin. Kun tajuaa kysyä, saa vastauksia. Ehkä nyt osaan ajatella taas piirun verran paremmin hevosen suuta.

AIJOO! On tullut kommenttia, että ei pysytä perässä mitä hevosia minulla on. Ymmärrän, se on haastavaa itsellekin. Siis tässä kertaus:

• – Pullukka 21v., loppuelämän koti Suonenjoella
• – Pullukan lapsi nro 1 Hilppa 7v., kantavana Keiteleellä
• – Pullukan lapsi nro 2 Lenni 3v., kotona Espoossa, sisäänratsastettu
• – Pullukan lapsi nro 3 Poppana 2v., Keiteleellä kasvamassa
• JA
  Suomenhevosori PÄÄLUOTTAMUSMIES, ravihevonen, Kimmo Taipaleella treenissä. Voittaa 2023 kaikki. Omistan 1/10.

Näin toimii osuuskauppaväki!