Niin pienestä kuin muistan olen haaveillut omasta hevosesta. Nyt kun niitä on siunaantunut, en ole ihan varma mahdoinko tietää mistä uneksin. Kyllä, olen edelleen sitä mieltä, että hevoset ovat parasta mitä tiedän. Etenkin terveet hevoset. Mutta tällä lukumäärällä (3,5) on melko epävarmaa, että kaikki ovat terveitä.

Siispä asiaan.

Katja toi minut Vermoon. Johtuuko se tästä otsatukasta?

Lenni-poika liittyi perheeseemme konkreettisesti touko-kesäkuun vaihteessa. Talutin sen trailerista ulos ja jattelin, että melko ohuessa kunnossa, mutta mikä lie. Hevosen tuntevat kertoivat, että vatsalla reagoija on. Olemus oli sen verran lungi, että päätin otattaa verinäytteen, ja ajttelin, että josko samalla allergiat, ettei sitten tarvitse arpoa.

Joskus sitä vaan on niin viisas! Allergiatestien tuloksethan nimittäin saapuivat parahultaisesti juuri ennen klinikkakeikkaa, johon taas olimme varanneet ajan, koska epäilimme joko kavio-JOTAIN tai kaviopaisetta.

Kuvataan kun tavataan.

Tänään se päivä sitten oli. Matkasimme Lennin kanssa kahteen pekkaan Vermoon Puupposen Leenan tutkittavaksi. Aloitimme kaviosta. Askellusta katsottiin (ei meinannut päästä ravia YHTÄÄN) ja kohta jo siirryttiinkin puuduttamaan ja katsomaan askelluksia uudestaan. Sitten röntgeniin. Yhtä kaviota kuvattiin monesta suunnasta. Lopulta kaviopaiseet paikantuivat hyvin lähelle kavion reunoja. On ne pieniä perkeleitä! Mutta jukoliste, että helpotti. Nyt ei kun haude päälle ja odottelemaan!

Röntgentakki päällä ja röntgenlapaset kädessä.

Samaan syssyyn röntgattiin masu hiekan varalta. Aivan pikkuruisia heikanjyviä oli, mutta ei mitään kiinnostavaa.

Seuraavana vuorossa oli vatsan ultraus suolistotulehduksen varalta. Tässä vaiheessa lakkasin taas hengittämästä. On se perkele, jos tämäkin on suolipotilas. Vaan ei! Oikein terve ja siisti suolisto, myös aktiivinen. Mikä ilo ja onni!

Loppupäätelmä laihuuteen oli sitten se, että tekijöitä on monta ja tuloksena vatsahaava: allergiat (vatsaa ärsyttävä ravinto), muutto, ratsutus ja näin ollen stressi. Saimme viikon Gastro Guard -kuurin. Jos ihanasti käy, viikon päästä hevoselle saa jo alkaa tarjoilla muutakin evästä kuin heinää! Ja jos OIKEIN hyvä tuuri käy, kaviopaiseet ovat menneet ja Lenkkari pääsee taas laitumelle.

Ei jaksais enää YHTÄÄN!

Joku jo ehti instassa harmitella, että onpa minulla murhetta. Ehei! Tämä on ihan normaalia hevosenomistajan arkea! Välillä menee ihan persiilleen, välillä taas kerrassaan mahtavasti. Sellainen laji tämä on.

Vaikka rahaa paloi taas aika keko, olen iloinen: tilanne voisi olla paaaljon huonompikin.