Me ollaan ihan hyviä, vaikka ollaankin keski-iässä.
Ensimmäinen oma hevoseni oli ihana Korppu. Tuo neuvokas kouluruuna hallitsi sekä vaativan liikkeet, että käsistä lähtemisen maastossa yli 25-vuotiaana. Kun sain hänet elämääni, hän oli 21 v. Aivan teini, jos minulta kysytään. Vielä 27-vuotiaan hän kiikutti ihmisiä mihin lystäsi. Kerran jouduin itsekin kävelemään maastosta kotiin, koska Korppu otti hatkat. Laukkasi kilomerin verran kovaa hiekkatietä eikä ollut moinaankaan.
Korppu.
Pullukka on nyt 16 ja puhun hevosesta ikääntyvänä olentona. Aivan hullua. Toki Pulde on synnyttänyt yhden lapsen ja hallinnut kilpa-areenoja 135-tasolla ennen 10 ikävuotta, mutta silti. Nuoreltahan se kuulostaa. Saattaapi olla myös rakenne, joka jäykistää toisinaan. Pullukalla ratsastetaan optimaalisella pohjalla optimaalisin elkein. Liikunta ja lepo pyritään jakamaan maksimaalisen hyvässä suhteessa ja ravintokin vielä. Hänestä välitetään JOKA PÄIVÄ, prhaimpina monta kertaa. Korppu pärjäsi muutamalla lenkillä viikossa.
Muistan aikanaan Korpun kanssa harrastessani törmäsin muinaiseen olympiahevoseen, Pakistaniin. Korppu ja Pakistan olivat saman ikäisiä (tuolloin kai 25) ja Korppu oli aivan nuorikko ja Pakistan totaalinen eläkeläinen. Toki Korppu oli myös pienempi, se vaikuttaa asiaan. Pakistanilla oli ollut rankempi työnkuva, ja tokihan se kuluttaa.
Olen törmännyt suomenhevosiin ja poneihin, jotka ovat raikkaasti yli kahdenkympin ja täysin vedossa. Puoliverisiin moisiin törmää harvemmin. Jotenkin niihin aletaan suhtautua vanhoina jo 15-vuotiaana. Miksi? Minä suutun, jos minulle tarjotaan penkkiä bussissa. En ole vanha, olen keski-ikäinen. Mihin joutui määritelmä, jonka mukaan 16-vuotias hevonen on parhaassa iässä? Eikö se enää pidä paikkansa?
Myös käsite ”nuori hevonen” on muuttunut. Aikanan muistan ratsastelleeni nuoria tuontihevosia, ja ne olivat 7. Ei saanut mennä harjoitusravia, koska selkä ei ollut vielä valmis siihen. Jaahas? Ei varmaan nykyään mielletä sillä tavalla?
Otetaan siis hevoset hevosina, iästä riippumatta. Ja ihmiset myös!
T. Keski-ikäiset Pullukka ja Katja
Meillä on 25-vuotias iso puoliverinen kouluruuna. Toisinaan maastossa laukatessa täytyy ohjat olla tosi lyhkäsellä, koska papparainen aivan villiiintyy ja yrittää saada päänsä alas tehden samalla monenlaista pupuloikkaa. Maneesin nurkissa asuu mörköjä joita pitää juosta täyttä laukkaa karkuun. Ei ole elämä tylsää tämän papan kanssa.
Kaverin suomenheppa täytti viime vuonna 30v, teräsvaari ja vielä kulettaa lapsia(ja aikuisia) selässä. Isoimmat vinkeet lähteneet onneksi iän myötä, mutta muistan vielä alle 10v sitten viiletti maastossa täysiä sinne suuntaan minne halusi, ihan sama mitä ratsastaja siellä selässä teki. Ollut kaverilla 2-vuotiaasta asti =)