Ajattelin, että nyt on aika antaa hevoselle pieni breikki meikäläisestä. Että ihminen tarvitsee lomaa kaikesta, mitä sen arjessa on. No, ei kun mökille sitten vaan koiran kanssa! Ja olihan se hyvä ratkaisu. Mökillä ihminen lepää. Koiralla on kiva tienoo, jota vahtia. Naapurissa koiria, joiden kanssa sopii kilpavahtia ääneen. Jees!

Torstaina kävin juoksuttamassa Hilpan, ja se oli ilmeisesti kerännyt puhtia, koska juoksi naru pinkeenä koko matkan. Eipä siinä, hyvä kun keräsi! Pauliina lupasi urheilla hevosella hevosettoman lomani ajan.

Torstai meni kivasti, koska saavuin illalla. Nopea saunan lämmitys (uskomatonta: yhdellä tulitikulla! Yleensä menee 4-5), uinti ja TELEVISIOTA KATSOMAAN. Se on eksotiikkaa, koska kotona ei ole telkkaa. Onpa siellä jänniä ohjelmia!

Perjantaina huomasinkin jo sopineeni treffit eräälle tallille, jotta tapaisin Vapun ja hänen heppansa Pörttelin. Siinä se aamupäivä hujahti, kun odottelin moneltako saa lähteä järven toiselle puolelle. Vappu kiihkoili, että pakko nousta selkään, itse lähinnä ajattelin, että jos nyt vaan ihasteltaisiin hevosta ja juteltaisiin. Toisin kävi. Jouduin/pääsin hevosen selkään. Vastustelin minimaalisesti. Eniten huoletti asu, joka lupaili vammoja. House of horsesin ratsastusleggarit oli kyllä jalassa, koska ne on arjessakin niin ihanat, mutta housun jatkona kumisaappaat. Auts. Nahka jää satulan ja saappaanvarren väliin. Jäikin.

Silti: herran tähen, miten ihana heppa Vapulla on! Pörtteli oli niin hyvin ratsastettu ja mukava, että harvoin on moisia tarjolla! Pitääkin ottaa resepti talteen. Vapun ideologia on pitää hevosen kanssa hauskaa ja vuokrata sitä ihmiselle, joka käy mielellään koulutunneilla. Nerokasta!

Perjantai-ilta meni pikkuserkun kanssa turistessa ja saunassa käydessä. Sosiaalisuus on ihmeellistä! En muistanutkaan, että se on näin kivaa. Lauantaina heräsin jo uuteen päivään ajatuksella, että nyt mennään käymään Paloniemen Millan Ponifarmilla. Sinne ei ollut kuin puolen tunnin ajomatka, jotta tokihan halusin mennä kaulailemaan issikkanuorisoa, joista yhden nimi on Vessaharja, ja se on aivan uskomattoman söpö eläin. Millan pihatossa hengaili myös vuonohevoskloppi, sekä ikääntyneempi nestori, parikymppinen suomenhevonen. Meininki vaikutti vallan ihanalta. Satuin paikalle juuri, kun nuorison kavioita vuoltiin. Eipä päässyt siinäkään mitään ihmettelyä syntymään.

SORI TÄSTÄ EI OLE KUVIA, PUHELIN JÄI AUTOON!

Milla perusti ponifarminsa, koska halusi asua keskellä ponilaidunta ja hengata niiden kanssa päivät pääksytysten. Respect! Kaikki ei aina mene niin kuin on ajatellut, mutta jos ihminen toteuttaa unelmansa, se on aina suurenmoista. Silloin takaiskutkin kestää kyllä.

Tänään, sunnuntaina, siivoan mökin ja kastelen kukat, ja palaan arkeen. Huomenna alkaa työt. Pitäiskö hankkia Hilpalle vuokralainen?