Terveisiä vääränlaisesta maailmasta! Läksin pokerinaamalla mökille, jätin hevosen heitteille. Tai no, melkein. Oikeastaan en yhtään.

Kun hevosihminen suunnittelee reissua, se pitää miettiä huolellisesti. Juu, totta kai pohditaan mitä vaatteita ottaisin mukaan vaikkapa purjehdusretkelle tai juhannusreissuun, mutta tärkeintä ovat kuitenkin muut seikat. Kuten esimerkiksi se, millaiset säät HEVOSELLE on luvassa. Tuleeko sade? Pärjääkö se nakuna laitumella? Mitenkäs jos ukostaa? Kiihtyykö se, ja kenkä irtoaa? Se irtosi jo viikko sitten ja puoli kaviota meni matkassa. Ehkä peruutan purjehdusreissun.

Näettekö, minua tarvitaan.

Jos nyt kuitenkin uskallan lähteä, niin mitenkäs ruoka? Unohdin hakea säkillisen sen omaa väkirehua ennen pyhiä, mitä jos ne loppuu? Kun väkirehutarjonta loppuu yhtäkkiä ja suoli menee solmuun. Klinikkakeikka kesken pyhien, perkele. Ja joku muu joutuu kuskaamaan, kun itse ilottelen jossain merellä. Laskusta tulee kauhea. Jos sittenkin peruuttaisin reissun ja menisin tallille. Yhdellä kaverilla on samaa rehua kun minun hevosella, lainaan siltä litran.

Onko kaviot kunnossa?

Okei, sain kaverin annostelemaan hevoselle kivennäiset joka päivä, ja toinen kaveri käy pari kertaa ratsastamassa. Jaa mutta hitto! Unohdin neuvoa missä meidän mashit ja elektrolyytit! Nyt se menee jumiin ja kipeytyy! Ei perkule, sitten tulee jo sateet ja selkäkin menee jumiin ja kenkä jää laitumelle. Voiko sitä laittaa uloskaan puolikkaan kavion kanssa? Ei saakeli, pakko perua reissu, liian suuret riskit.

Painostuksen alla lähdin kuitenkin mökille. Söin, join, saunoin, uin, nukuin. Nukuin. Nukuin. Taisi tulla tarpeeseen.

Terkut hevosettomasta kohteesta!