Niin kuin te kaikki, minäkin aloitan uuden elämän ensi viikolla. Myös eläimeni ovat sitoutuneet siihen, tietämättään. Meistä tulee reippaita ja kiiltäviä. Emme syö iltaisin pullaa vaan käymme lenkillä. Kynnet on leikattu, eikä vanhaa kynsilakkaa ole sierettynyt kynsinauhojen äärelle. Koirallakaan. Itse asiassa lohkaisin omasta mielestäni hyvänkin vitsin yhtenä päivänä töissä, että pitäiskö alkaa vuoden alusta sellaiseksi ulkonäöstään huolehtivaksi ihmiseksi, niin eräs työtoveri (nainen) totesi siihen, että HYVÄ IDEA. Hänen sormensa varmaan kihelmöivät päästäkseen hieman ojentamaan tukkaani ja levittämään sävyttävää päivävoidetta naamalleni. Helou! Siinä on syynsä miksi työskentelen radiossa!
Tallilla uusi elämä alkaa toki tarvikkeista. En tiedä onko teillä sama, mutta aina kun teen kotona vaateinventaariota, niin mökki/kirppisvaatteet ovat lopulta suurin keko. Siinä kasassa on myös ratsastushousuja. Melko toiveikasta miettiä, että ratsastaisin mökilläkin. Tai että myisin haarareikäiset housut kirppiksellä (miksi niihin haaroihin tulee aina reikä?) Miksi vanhojen ratsastushousujen on niin vaikea mennä roskikseen kulkematta LÄHTÖ-ruudun kautta?
Niin siis sinne tallille. Jokaisella hevosnomistajalla on varmasti keko satulahuopia. Uusia tarttuu mukaan sieltä täältä, ihan kuin hevonen ilahtuisi uudesta satulahuovasta. Sitten pinon alimmaisena on niitä huopia, joita ei käytetä koskaan. Kukaan ei myöskään halua ostaa niitä. Mitä ne siis siellä hyllyssä tekevät? (Kissatalot muuten ottavat kuulemma vastaan pehmeitä kankaita/lumppuja, tekevät kissoille niistä pesiä.) Pois vaan!
Loimet ovat toinen kipupiste. Moni kohtalotoveri kertoi autonsa täyttyvän ”korjaan tämän ja siitä tulee hyvä” -loimista, jotka sittemmin muuttavat pysyvästi auton takaloosteriin. On ihan okei yrittää korjata loimea, mutta jos vuoteen ei tapahdu mitään, pitäisikö antaa periksi ja heittä loimella vesilintua? Olet kuitenkin ostanut hevoselle jo neljä uutta, joten puutteesta sen ei tule kärsimän.
Suitset. Silloin tällöin eteen tulee niin ihanat suitset, että ne pitää ostaa. Vanhat siirtyvät ”varaosiksi” kaapin perukoille. Kun vuosien kuluttua kurkistat varaosalaatikkoon, siellä viettävät eläkepäiviään KOSKEMATTOMINA vanhat jalustimet, venyneet jalustinhinat, suitsien osat, riimunnarut, joiden lukko on rikki, ruostuneet riimut, ikivanhat, kankaiset kouluvyöt. HIRVEÄN HYVÄ, ETTÄ ON VARAOSIA, mietit, ja suljet laatikon.
Hevosenkenkiä on kiva kerätä, koska NIITÄHÄN VOI MAALATA JA TEHDÄ KORISTEITA. Aivan, juu. Käsi ylös, kuka on oikeasti saanut aikaiseksi? Ja jos olet, niin ala nyt hyvä ihminen myydä niitä HETI, ja kovaan hintaan!
Ja ennen kuin lähdet alennusmyynteihin tuhlaamaan kaiken, mitä on vielä jäljellä, mieti ihan oikeasti tarvitseko jotain. Se, että ratsastushousujen vetska ei aina pysy kiinni ei ole varsinaisesti syy ostaa uusia, seitsemänsiä housuja. Etenkään, jos käyt ratsastamassa kerran viikossa. Taas kerran: tuhlaa miljoonasi mieluummin intensiivikursseihin kuin materiaan!
Ja puheesta tekoihin: Hilppa (1,5 v) opiskelee huomenna aamulla ohjasasjoa! Materiaalia luvassa myöhemmin päivällä.
Viimeisimmät kommentit