Hevosihmisen vappu on siitä jännä, että sehän ei eroa mistään muusta päivästä muuten paitsi siten, että se saattaa olla ns. ilmainen vapaa, joka taas tarkoittaa sitä, että tallillahan voi luuhata koko päivän (paitsi jos on töissä siellä). Sama juttu kaikkien muidenkin juhlapyhien kohdalla. Tallielämä ei oikein kestä kankkuspäiviä tai bailuputkea. Tallilla syödään, kakataan ja ulkoillaan ihan samalla tavalla joka päivä. Jokaisena päivänä ratsu saattaa könkätä kolmijalkaisena tarhasta sisään, koska on potkaissut reiän jalkaansa. Myöskään ähky ei katso päivämäärää tai kellonaikaa – eikä synnytys. Hevosta ei linnanjuhlat kiinnosta.

Tässä yksi syy arvostaa hevosten kanssa työskenteleviä ihmisiä erityisen paljon. Ihmiset, jotka pitävät tallia, ovat minun kokemukseni mukaan olleet tilanteen päällä aina jo kauan ennen kuin hevosen omistaja on lähelläkään tallia. Tallin työntekijät näkevät nopeasti hevosissa tapahtuvat muutokset ja osaavat reagoida niihin rivakasti. Se on taivaallisen ihanaa. Vaikka heppa lähtisi suorinta tietä kuoppaan, on ihanaa tietää, että joku sentään huomasi, että nyt osuu kakka tuulettimeen. Jos minä olisin tallinpitäjä, pitäisin luotettavuuttani kaikkein tärkeimpänä asiana. Haluaisin, että tallissani asuvat hevoset ovat turvassa. (Omistajiltaanhan niitä ei toki turvaan saa, se on surullista.)

Joskus vuosia sitten yhdessä tallissa, jossa kävin, asui vanha hevonen. Huomasin päivällä, että se hikoilee ja puuskuttaa ja silmät pyörii päässä. Otin sen ulos ja kävelytin, ja kävin ilmoittamassa tallinpitäjälle, että nyt pitäis lähteä pikapikaa klinikalle tai ainakin ELL paikalle heti. Tallinpitäjä sanoi, että ei hän voi tehdä mitään, kun hevonen ei ole hänen. Omistajalle on kuulemma yritetty soittaa. En lainkaan ymmärtänyt miten hevosen voi vain antaa olla, joten aloin organisoida hepalle kyytiä, ja löytyihän se. Klinikalla hevonen todettiin niin kipeäksi, että ei sitä voitu enää pelastaa. Olin onnellinen siitä, että ratsu pääsi tuskastaan. Onneton olin siksi, että ihmisiä ei kiinnostanut kantaa vastuuta, koska hevonen ei ollut oma. Juuri tällä tekniikalla saadaan ihmiset pitämään vain omistaan huolta ja raivoamaan toisille vaikkapa maneesissa. Tämä on paskaa. En halua olla osa sellaista.

Vastapainoksi olin kerran lähdössä juhliin, kun sain puhelun tallinpitäjältä. Hevosellani oli ähky. Läksin saman tien ajamaan. Lunta oli n. korviin asti ja tallinpitäjä siellä talutteli hevostani nietoksissa, ja oli tehnyt sitä jo hyvän tovin, koska matka tallille oli lumisateesta johtuen hidas. Meinasin romahtaa, kun tallinpitäjä sanoi, ettei ollut ihan varma viitsiikö soittaa minulle, kun tiesi minun olevan lähdössä juhliin. Että hoituuhan tämä ilman minuakin. Eläinlääkäri kävi ja homma saatiin kuntoon, hevonen myös. Teki mieli järjestää juhlat tallinpitäjälle. Niin paljon häntä arvostin!

Olen aivan varma, että se, että auttaa muita, auttaa loppupeleissä myös minua. Jos joku on minulle tympeä paska, ei sitä tarvitse kostaa kaikille muille. Arvostakaamme sitä apua, jota saamme, ja jakakaamme hyvää myös eteenpäin! Kiitos.