Kannan nyt korteni kekoon minäkin. Mediassa laajalti esillä ollut keissi oli siis se, missä opettaja viuhtoo ponia raipalla eteenpäin, kun ratsastaja ei sitä saa. Näin myös oli yli esteen. Menihän se poni, mutta kukakohan moisen menon jälkeen oli tyytyväinen?

Olen törmännyt vastaaviin meininkeihin moooonessa paikassa. Kun olin nuori, hevosten läimiminen oli ihan normaalia. Vieläkin joillain talleilla on ihan normaalia roimia hevosta raipalla. Tyttäreni todisti eräällä ratsastuskoululla opettajan läimineen raipalla hevosta karsinassa. Syy jäi epäselväksi.

Kilpatallissa, jossa nuorena hengasin, vedettiin hevosta huolella raipalla, jos hevonen karkasi karsinasta. Ei karannut enää.

Mitä haluan sanoa? Että olen tottunut, enkä välitä? Ei. Vaan että ENNEN MOINEN OLI IHAN NORMAALIA. Koiriakin lyötiin. Ja lapsia.

Nykyään sellainen meno on vähemmän normaalia. Aika moni on jo oivaltanut, että väkivalloin ei synny hyvää. Siitä on myös lukuisia todisteita, ihan tutkittuakin tietoa. Se tieto ei ole valunut alas kaikille käyttäjille. Moni ns. vanhan liiton ”osaaja” on sitä mieltä, että hyvin on mennyt tähänkin asti, mitä turhaan muuttaa tapoja. Että eipähän hypi hevoset silmille. Voipi olla, että näillä ihmisillä on elinkeino kiinni hevosissa, eikä käytäntöjen muuttaminen vain kerta kaikkiaan onnistu. Nykyaikainen osaaminen puuttuu. On jatkettava bisnestä, esim. ratsastuskoulutoimintaa. Ei ole varaa/halua tutkituttaa tallin lähes jokaista hevosta siltä varalta, että se kipuilee, eikä sen takia toimi odotetusti. Toisaalta ollaan sitä mieltä, että hyvä ratsastaja saa hevosen kulkemaan, huono ei. Sekin on totta. Hyvä ratsastaja saa kipeänkin hevosen kulkemaan kiitettävästi. Se on traagista. (Eräs ell kertoi, kuinka GP-tasolla maassamme kisaa toooodella kipeä hevonen.)

Ei siitä ole kuin pari vuotta, kun hevosten vatsavaivat olivat pelkkiä tätien horinoita. Kun ainoa oire on se, että hevonen ei halua liikkua, tai sejäkittää ja kenties pukittaa, on syy luonnollisestikin satulan päällä. Voi kai se joskus ollakin. Keskimäärin kuitenkin hevonen HALUAA liikkua. Jos se ei liiku, joko se on kipeä (jostain) tai ratsastaja estää sitä liikkumasta (melko tehokkaasti esim. puristamalla polvilla).

Nyt, kun vatsavaivoista tiedetään jo jonkin verran (suolisto-ongelmat, vatsahaavat, impaktio), asiaan ei suhtauduta enää niin ylimielisesti. TOKI vanhaa liittoa edelleen naurattaa, että pistä se kopukka kuule vaan liikkeelle. Tekis aina mieli sanoa, että PISTÄ ITE SAATANA.

Kansa huutaa: MIKSI LIITTO EI TEE MITÄÄN? Mitä liitto voi tehdä? Pitää puhuttelun? Komentaa? Sitten talli eroaa liitosta ja jatkaa iloisena menoaan liiton ulkopuolella. On hyvä, että asiat tulevat näkösälle. Se, että asiat tuodaan julki, muistuttaa, että nykypäivänä ei voi käyttäytyä miten sattuu. Aina voi joku kuvata jossain. Ja se on hyvä. On erittäin ok, että keskustelua käydään siitä mikä on ok ja mikä ei, sillä SE EI OLE KAIKILLE SAMA. JA SE PITÄÄ TAJUTA.

Otetaan esimerkki: menet orilaitumelle viemään väkirehuja. Vastassasi on lauma nuoria uhoajia, joilla ei ole mitään käytöstapoja, sillä ne ovat 2-3 ja teutaroivat taukoamatta keskenään. Siinä tohinassa voi ihmiselle käydä hassusti, ellei ole a) tosi nopea tai b) kumauta nyrkillä päin tulevaa orhia. Se tuskin edes huomaa koko asiaa, mutta sen ansiosta se EHKÄ vaihtaa suuntaa ja sinä jäät eloon. TÄMÄ ON OKEI.

Toinen esimerkki: hevonen ravaa tunnilla, eikä ratsastaja saa sitä oikein kunnolla eteen. Niinpä ope hyppää selkään ja polkee hevosen kannuksilla eteen. Nyt se menee. TÄMÄ EI OLE OKEI.

Joillain nämä jutut menevät sekaisin. Se pitää ymmärtää, mutta sitä EI VOI MUUTTAA KÄDEN KÄÄNTEESSÄ.

Muistetaanko tämä: paras mitä me voidaan NYT tehdä, on pyrkiä YMMÄRTÄMÄÄN HEVOSIAMME ja myöskin KANSSAKULKIJOITAMME. Kaikenlainen kommunikaatio on kotiinpäin! Ja myöskin tieto. Jäärien kanssa ei kannata vääntää. Odotetaan mieluummin, että ne kuolee vanhuuteen.