Voihan venäjä, mä sanon. On nyt nähty sekin päivä, että mies X otti yhteyttä Feisbukitse. Asia oli seuraava: haluatko sovittaa Pullukalle kumisukaa, joka hieroo? AI HALUANKO? Ihan sama kun kysyisi haluatko salkullisen rahaa! TODELLAKIN! Niinpä X laittoi paketin postiin ja ilmoitti palailevansa asiaan. Olin tyytyväinen eli tyytis.

Mikäs toi nyt taas on?

Tuli päivä sitten se päivä, jolloin postista tuli kirjekuori. En ymmärtänyt ollenkaan miksi postista tulee KIRJEKUORI, joten lykkäsin sen vaan johonkin kasaan. Mikä lie. Siitä heilahti vielä ainakin viikko, kun matkasin city-polkupyörällä Hevoset Kaivarissa -tapahtumaan pällistelemään hevosia. Siellä yhtäkkiä törmään kyseiseen mieheen ja hänen Shivers-kojuunsa. Ai perhana! Nyt yhdistänkin sen postista tulleen kuoren ja tämän asian! Posti ei jostain syystä enää lähetä pakettikortteja, vaan KIRJEKUORIA. Ääliöt. Hätäännyin täysin ja sanoin miehelle, että voi kamala, se laite on edelleen postissa! Haen sen heti! Ja niin tein. Avasin paketin ja lykkäsin vehkeen saman tien seinään. Tallille lähtiessäni otin ladatun laitteen mukaan.

Ja voihan että. Miten kivalta tuntui ratsastuksen jälkeen jo omasta mielestäni ajatus hieromisesta, mutta niin oli Pullukkakin mielissään! Hieroskelin häntä ihan fiilispohjalta niistä lihaksista, jotka hänelle on tapana jumittaa. Ristiselkää ja takareisia. Kovin oli onnellinen ratsu! Vehkeessä on kaksi erilaista hierontapintaa: kumisukamainen ja piikkisukamainen. Itse käytin pelkkää kumisukamaista. Laitteen voi myös laittaa vyöllä hevoseen kiinni, näin voi itse esim. syödä eväitä. Surinan vahvuuksia on viisi.

Hieno laite.

Tärkeintähän tässä on se, mitä tapahtui seuraavana päivänä. HEVONEN OLI RATSASTETTAVUUDELTAAN HIENO! Onko tässä syy ja seuraus? Liittyvätkö asiat toisiinsa? Jäämme seuraamaan tilannetta. Kesällä luoksemme saapuu myös henkilö, joka neuvoo mitä suraavalla sualla oikeasti kannattaa tehdä. Kerron sitten!

Vihdoinkin! Evästauko.