Kiitos Horse Show 2022! Kyllä sinua odotettiinkin.

Ryntäsin syliisi jo torstai-iltana, kun ohjelmassa oli nuoria hevosia. En pettynyt. Sain parkkipaikan kuin ihmeen kaupalla ihan läheltä, joten Jumala rakastaa minua. Torstai oli hirveän hyvä päivä aloittaa HIHS-sekoilu, sillä ruuhkaa ei vielä ollut. Expoon mahtui kivasti, mikä helpotti alueeseen tutustumista.

Nuorten hevosten meininki oli kiinnostavaa! Ratsastajia oli yllättävän moneen lähtöön siihen nähden että olivat tosiaan NUORIA HEVOSIA. Itse ajattelisin, että jos minun hevoseni yltää tuonne asti, niin pistäisin selkään niin taitavan ja hyvännäköisen ihmisen, että heppakin loistaa. Mutta kukin tyylillään!

Ratsastettavuudestakin annettiin pisteitä, joten kyllähän se paremmalta näyttää, jos se näyttää paremmalta. Mutta jees: aivan ihanaa kaikki tyynni! Ja kun Juuli Kontio ja Nina Fagerströn lopuksi tyyppäsivät luokkien voittajat, niin olihan siinä herkkua kerrakseen. Juuli ja Nina osasivat kertoa mitä hevosesta oli odotettavissa ja miten se reagoi mihinkin. Ihanaa. Antaisin moisesta tiedosta jo satasia!

HEI NYT MÄ KEKSIN! Ens vuonna luokka, johon VOI TUODA OMAN HEVOSENSA ARVIOITAVAKSI! AI SAAKELI! OLEN NERO!

Ja sitten eteenpäin. Perjantai oli varsinainen juhlapäivä, kun Kavioliitto sai oman AITION. 15 onnellista sai luvan lojua aitiossa miten sattuu ja ottaa minibaarista hömpsyjä. Miten ihanaa! Välillä kohteessa kävi morjenstamassa mm. Kavioliiton podcastistakin tuttu Teemu ”Ahteemu” Ahtee ja myöskin raviporukoillekin hyvin tuttu Lauri Hyvönen. Ihania jamppoja molemmat. Kavioliittolaisia saapui ties mistä päin Suomea, ja yhdelle parivaljakolle unohdin kertoa mikä on meidän aition numero. Onneksi nämä lappeenrantalaiset ilopillerit olivat OMATOIMISIA ja osasivat lukea aition ovesta, että KAVIOLIITTO.

HIrveästi huudettiin siinä suomalaisille kannustushuutoja ja harjoiteltiin myös lausumaan erikoisia nimiä, sekä ratsastajien että hevosten. Edelleen jäi hieman epäselväksi miten lausutaan etunimi EOIN. Kuuluttaja Håkan Wahlman jotenkin köhäisi sen tyylikkäästi niin, että kukaan ei huomannut epäkohtaa, jos sellainen oli.

Jone Illiä odotettiin aivan hulluna, ja tuska oli raastava, kun Jone pudotti yhden esteen ihan oman mokan takia. Kylläpä korpesi! Mutta kannatus oli ainakin vahvaa!

Uskoisin, että kaikki Kavioliiton aitiossa majailleet matkasivat onnellisena koteihinsa odottamaan Kavioliiton seuraavaa tarjousta. Niin, mikähän se lienee?

Kotiin viemisiksi he saivat Back on trackin lämpimän otsapannan ja purkillisen vitamiineja! Voiko blogi enempää enää lukijoistaan huolta kantaa?

Sunnuntaina toimin niin kuin jokainen hevoshullu: jätin työpaikan tyky-päivän väliin ja ajoin tukka suorana sunnuntaiaamuna Tampereelta tallille, koska hevosella oli ohjasajo. Siihen päälle tukka taaskin kihartamatta HIHS:iin, koska maailmancup alkoi jo klo 14. Tämä siksi, että kansainväliset hepat ehtivät laivoihin.

Ja sekös oli jännää! Rata oli kinkkisehkö, siellä tyrittiin minun silmääni yllättävän paljon! Yleensä tulee ”vain” jokunen pudotus, mutta tällä radalla tuli ihan selviä tähtäämisvirheitä ja siitä johtuneita kieltoja ja/tai romutuksia. Ja mikä hirveintä: ANNA-JULIA KONTIO RATSASTI VÄÄRÄN RADAN! Ensimmäistä kertaa elämässään! Joskus kai sen oli tultava, ei kai sille mitään mahda. Mutta kyllä kuulkaa jurppi! Tyttäreni kysyi jopa ”onko mulla äiti edes oikeus olla näin pettynyt?” Aivan validi kysymys.

Ikään kuin ei olisi muuten ollut niin ihanaa, niin kuulkaa käytävän toisella puolella katsomossa istui Stefan Therman ja Martina Aitolehti! Ihan kuin olisin Seiskassa istunut! Kyllä oli jännä päivä, ei voi mitään.

Ja kun Maailmancupin voittajahevonen oli vielä SUKUA MEIDÄN POPPANALLE (ii. Cicero Z van Paemel), ei meinannut riemulla olla rajaa. Ens vuonna taas!